Fuerteventuran retki
Fuerteventura on toiseksi suurin saari Kanarian saariryhmässä. Se sijaitsee kaikista Kanarian saarista lähimpänä Afrikan mannerta. Saaren pääkaupunki on Puerto Del Rosario. Asukkaita saarella on noin 100 000 ja villivuohia noin 150000. Pääelinkeino Fuerteventuralla on turismi. Saari on matala ja varsin tasainen. On arveltu, että kovat tuulet, varsinkin kesäisin, johtuisivat juuri siitä ettei ole vuoristoa estämästä ilmavirtauksia. Korkein kohta saarella on Pico de la Zarza, 807 metriä. Se sijaitsee saaren eteläosassa. Saari syntyi nykyisen tiedon mukaan tulivuoren purkauksessa noin 12 miljoonaa vuotta sitten.
Perjantaiksi olin varannut opastetun, kansainvälisen retken Fuerteventuran pohjoisosaan. Ohjelmaan kuului pikainen tutustuminen Corralejon rantakaupunkiin, El Cotillon kylään, Corralejon Dyyneihin ja viimeksi virkistäytyminen Playa El Burrolla. Paketti sisälsi laivamatkat ja bussimatkat opastuksella. Käytetyt kielet olivat ranska, saksa ja englanti. Retken hinta oli 44€. Pelkkä edestakaiset bussi- ja laivamatkat Corralejoon olisivat maksaneet yhteensä 37€. Eikä sillä olisi päässyt tutustumaan kuin vasta Corralejon keskustaan. En pitänyt retken hintaa kalliina.
Herätys oli varhain aamulla, sillä bussipysäkillä oli oltava klo 8:25. Olin tilannut hotellista varhaisen aamiaisen puoli kahdeksaksi, ettei tyhjällä vatsalla tarvinnut matkaan lähteä. Lämpimät ruuat eivät olleet vielä valmiina, mutta kyllähän sitä parilla leivällä ja kahvilla pärjää lounaaseen asti. Bussi tuli jopa hieman etuajassa. Meitä oli muutama tältä pysäkiltä, jotka osallistuimme tähän retkeen.
Sen verran tuosta retkelle lähdöstä, että opas kysyi mistä hotellista olen. Nimi ei kiinnostanut vaikka sillä ilmoittauduin ja maksoin. Oppaalla oli osallistujalista, joten etukäteen maksettua lippua ei tarvinnut näyttää.
Matkalla otettiin muutama muukin kyytiin. Pysähdyimme noukkimaan retkiläisiä muun muassa Biosferen pysäkiltä.
Vielä kävimme noutamassa Puerto Calerosta yhden pariskunnan ja sitten matka jatkui kohti Playa Blancaa.
Matka Playa Blancan satamaan kesti tunnin ja kymmenen minuttia siitä kun bussiin nousin. Matka sinällään ei ollut pitkä, mutta pysähdykset, Puerto Del Carmenin yksisuuntainen rantabulevardi ja nopeusrajoitukset veivät aikaa.
Satamaan tulimme kahdella bussilla, sillä toinen tuli Costa Teguiselta, joka sijaitsee pääkaupungin Arrecifen pohjoispuolella. Bussit jättivät meidät aika pitkän matkan päähän itse lautasta. Mitään varsinaista terminaalia ei näissä etelän satamissa ole.
Joudimme odottelemaan jonkun aikaa, että meno- ja paluuliput saatiin jaettua. Lippuja oli kahdenlaisia, siniset omatoimimatkailijoille ja pinkit, kuten minulla, oikeuttivat opastettuun retkeen Fuerteventuran pohjoisosassa.
Laivamatka kesti puoli tuntia. Hieman oli aallokkoa, jonka heilutteli mukavan unettavasti näin pientä laivaa. Corralejon satamassa poistuimme hyvässä järjestyksessä. Ulos laivasta tultiin ainoastaan takasillalta.
Ranskan kielellä opastusta haluaville oli varattu yksikerroksinen ja meille englannilla tai saksalla opastuksen haluaville oli tarjolla kaksikerroksinen bussi. Jäin alempaan kerrokseen. Raput ylös olivat kapeat ja jyrkät.
Ensimmäinen kohde oli Corralejon satamakaupunki. Toki satama oli Corralejossa, mutta keskustasta hieman sivussa. Bussit kiersivät keskusta-alueen toiseen päähän ja jättivät meidät Calle Minervalle muutaman sadan metrin päähän varsinaisesta kaupungin pääkadusta, Avenida Nuestra Senora del Carmenista. Se on Corralejon ”Main Street” eli varsinainen kauppakatu.
Opas johdatti meidät Avenida Nuestra Senora del Carmenin risteykseen antoi meille aikaa kaksi tuntia kierrellä Corralejon keskustassa. Risteyksessä on myös parkkipaikka, jossa on kaksi kertaa viikossa markkinat tiistaina ja perjantaina. Pistäydyin siis ensiksi markkinoilla.
Markkinoilta jatkoin kauppakatua kohti Corralejon keskustaa. Matkalla oli monta ostoskeskusta sekä liikkeitä, ravintoloita ja kahviloita. Täällä myydään myös aitoja merkkituotteita.
Pääkadulta poikkesin katsomaan Corralejon rantaa. Se ei ollut mielestäni hääppöinen. Ehkä kannattaa lainata polkupyörä ja pyöräillä muutaman kilometrin päähän Playa Del Pozoon mikäli sattuu lomailemaan Corralejossa.
Palasin keskustasta takaisin bussille juuri sopivasti eikä mennyt kuin hetki niin lähdimme kohti länsirantaa ja El Cotillon kylää. Matka kulki Lajaresin kylän kautta, mutta emme pysähtyneet sinne.
Perillä El Cotillossa olimme vasta noin yhden maissa. Käytännössä meille jäi maksimissaan puolitoista tuntia aikaa tutustua kylään ja käydä lounaalla.
El Cotillo on viehättävä pikku kylä meren rannalla. Siellä asuu viitisen sataa vakituista asukasta. Surffareita on sitäkin enemmän. Kylä on tunnettu hyvistä aalloistaan ja hiekkaisista rannoistaan. Maan puolella ei ole kuin tasaista autiomaata. Vanhan sataman rannassa ja läheisyydessä on ravintolakeskittymä, josta saa hyviä kalaruokia. Toki pizzaa ja juotavaakin löytyy ja muutama taideteoskin.
Vanhaan satamaan käy aika voimakas aallokko. Vaikea kuvitella, että tänne on joskus tultu mereltä.
Muita hienoja nähtävyyksiä on Castilla de Toston ja nokkavalaan luuranko. Nokkavalaan kohtalona oli ajautua rannalle merivoimien harjoitusten aikana vuonna 2014. Harjoitusten aikana kaiken kaikkiaan kaksi valasta ajautui Fuerteventuran ja yksi Lanzaroten rannikolle. Sikäli kun asian oikein ymmärsin, niin Fuerteventuran rannikolla on viisi muuta valaan tai delfiinin luurankoa esillä.
Kuvista voi huomata, että El Cotillon kylä on tasaisella maalla keskellä vähäkasvistä aavikkoa. Tuulimyllyt ovat Fuenteventuran Antiguan tunnusmerkkejä. Emme menneet keskiseen osaan saarta, mutta sain yhden kuvan tuulimyllystä ennen kuin lähdimme eteenpäin kohti Corralejon Dyynejä.
El Cotillosta lähdöstä bussimme myöhästyi 20 minuuttia, koska yksi pariskunta oli eksynyt kylällä. Puhelinkeskustelun jälkeen oppaamme suoritti pienen sprintin ja kävi noutamassa pariskunnan.
Bussimme suuntasi jälleen Lajaresin kylän läpi moottoritielle ja kohti Puerto del Rosariota. Moottoritie loppui ympyrään, jossa oli menossa puhallusratsia. Bussi joutui odottelemaan siinä aikansa, koska niin moni autoilija oli joutunut parkeeraamaan autonsa pitkin tienvartta ettei bussimme päässyt niiden ohi. Oliko sitten tullut juotua lounaalla hieman toistakin lasillista vai oliko papereissa epäselvää se jää arvoitukseksi. Poliisien siirrettyä hieman ajoneuvoja sivuun pääsimme jatkamaan matkaa rantaa pitkin kulkevaa tietä kohti pohjoista ja Corralejon Dyynejä.
Matkalla oli pohjoisen osan korkein tulivuori Roja, jonka korkeus on 312m. Roja nimi tulee vuoren punertavasta väristä, joka johtuu raudasta. Valitettavasti istuin bussissa rannan puolella, joten en saanut kuvattua vuorta.
Correlejon Dyynit ovat Kanarian saarten ison hiekkaerämaa alue. Se on noin kahdeksan kilometriä pitkä ja kaksi ja puoli kilometriä leveä. Dyyneillä meille varattiin aikaa kuvausta varten 15 minuuttia.
Käytännössä täällä oli vain yksi kunnon dyyni rannalla. Joka on Kanarian saarten ison yksittäinen dyyni. Niinpä kaikki pyrki sen päälle kuvaamaan. Muuten oli normaalia hiekkarantaa. Ei oikein pysty vastaamaan Maspalomasin dyyneille, vaikka se onkin lähes puolet pienempi dyynialue. Toki valtava luonnonsuojelualue antaa mahdollisuuden kokea samaa autiutta kuin Saharassa.
Dyyneiltä bussi kuljetti meidät saman rannan kahden ison hotellin väliin, jossa pidettiin virkistystauko. Aikaa jäi vain 30 minuuttia. Bussilla piti olla kello viisi, sillä laiva lähtisi takaisin jo puoli kuudelta.
Taukopaikan nimi oli Grandes Playas kahden ison hotellin välissä. Opas kertoi varsinaisen rannan olevan nimeltään Playa El Burro. Eipä siinä 30 minuutissa juuri ehtinyt muuta kuin tarpoa pehmeässä hiekassa rannalle ja takaisin.
Satamassa kaikki sujui tällä kertaa nopeasti. Olihan meillä kaikilla jo paluulippu. Laiva heilui hieman enemmän kuin tullessa, mutta tuulikin oli yltynyt. Playa Blancan laiturille saavuttaessa hieman ihmettelin laivan kapteenin päätöstä. Meidät ohjattiin toisen kerroksen takasillalta jyrkkiä portaita alas. Arvatenkin kesti, kun oli vain yksi poistumistie ja sekin kapea, jyrkkä irtosilta jossa tultiin jonossa alas. Oli sitten liikuntarajoitteinen tai ei. Edessä oli laiturin tasalle vedetty kulkusilta, mutta sitä ei saanut käyttää. Varmaan varattu vain kapteenille.
Kaikki pääsivät kuitenkin busseihin ja alkoi paluumatka hotelleihin.
Puerto del Carmenin yksisuuntainen rantabulevardi aiheutti sen, että pääsin poistumaan toiseksi viimeisellä pysäkillä. Olin hotellilla vasta puoli kahdeksan. Pitkä päivä, mutta kyllä kannatti. Fuerteventuralla olisi ollut paljon enemmänkin annettavaa, mutta yhteen päivään ei mahdu kuin pieni raapaisu.
