Kreetan nähtävyyksiä: Myyttinen Polyrrhenia
Polyrrhenia oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio Kreetan saarella Kreikassa. Se sijaitsi saaren luoteisosassa nykyisen Polirrinían kylän paikalla Kíssamoksen kunnan alueella.
Polyrrhenia sijaitsi jyrkällä rotkojen ympäröimällä vuorella, joka muodosti hyvän luonnonlinnoituksen. Sen korkeimman huipun eli kaupungin akropoliin korkeus oli 418 metriä merenpinnasta laskettuna. Akropoli sijaitsee nykyisen Polirrinián kylän koillispuolella. Kreikkalaisen mytologian mukaan Agamemnon kävi Polyrrhenian alueella paluumatkallaan Troijan sodasta uhratakseen jumalille. Uhritoimitus jäi kuitenkin kesken Troijasta tuotujen vankien kapinoitua, minkä vuoksi tällaiseen uhritoimitukseen viitattiin myöhemmin ”kreetalaisena uhrina”.
Polirrinián kylässä
Kävin Polirriniá arkeologisella alueella ja Polirrinian kylässä. Olin yrittänyt jo aikaisempina vuosina löytää paikan, mutta aina ajanut ohi. Tällä kertaa olin tarkempi ja osuin paikalle.
Polirrinián kylä on pieni. Väkiluku nykyisin on noin 30 henkeä. Kylän historia on kuitenkin kunniakas ja tunnettu jo mytologiasta. Aluetta on asutettu aina mykeneläisistä ajoista asti.
Useissa taloissa näkyi jälkiä aikaisemmista vuosisadoista. Varsinkin perustuksissa näytti kierrätetyn rakennusmateriaaleja. Mahdollisesti myös seinissä, mutta ne ovat rappauksen ja kalkkimaalin takana piilossa.
Kylään saavuttaessa ensimmäinen näkyviin tuleva historiallinen kohde on roomalaisen tornin jäänteet.
Sillä kohtaa on myös leveämmin tilaa jättää auto. Eteenpäin on kielletty ajosuunta eikä sinne todellakaan kannata ajaa. Kävellen näkee paremmin. Kylän keskustassa on Vanha Kahvila, jossa toimii infopiste.
Kahvion ulkoseinässä oli selkeä aluekartta.
Kahvila ja info on Ilmeisesti auki vain kesäisin, koska se oli käydessäni kiinni. Kahvillassa on wc-tilat ulkoterassin takana.
Kylän keskeisellä paikalla on risteys, josta on viitoitus sekä arkeologiselle alueella että akveductille. Itse valitsin reitin kohti akveductia.
Matkalla oli muutamia jännittäviä kohtia.
Viimein saavuin pienelle agoralle (aukiolle), jossa seinästä solisi vesi. Täältä muinaiset polirrinialaiset noutivat vetensä.
Akvaductilta jatkoin kohti arkeologista aluetta. Aluksi reitti oli helppo. Oli mukulakivettyä tietä ja rappusta sekä levennyksiä, mutta mitä kauemmas Polirrinián kylän keskustasta kuljin, sitä kapeammaksi muuttui kulkuväylä. Ylempänä oli jo vaikeuksia erottaa kivetty polku kasvuston seasta. Jalkakin lipsui välillä, koska mäki on jyrkkä ja kasvit laakeiden kivien päällä.
Sitten olinkin jo kirkolla.
99 pyhän kirkko (99 Agíon Patéron) on rakennettu vuonna 1892 antiikin aikaisen temppelin paikalle ja pitää sisällään sen osia ja temppeliin viittaavia piirtokirjoituksia. Matkalla kylästä ylös oli jo hellennistisen ajan muuria ja ylempänä muutama kiveen kaiverretuksi asumukseksi tunnistettavia rakenteita. Tästä ylöspäin vasta alkaa myyttisen ajan rauniot.
Polyrrhenia
Polyrrhenian kaupungin perustivat ja asuttivat akhailaiset ja lakonialaiset noin 1000 eaa. Kaupungin nimi juontaa juurensa lampaisiin, sillä “poly” tarkoittaa paljon ja “rhenia” tarkoitaa lampaita.
Polyrrhenia oli usein sodassa Kydonian ja Knossoksen kanssa. Roomalaisten vallattua Kreetan Polyrrhenia liittoutui näiden kanssa ja voitti näin vihollisensa. Seurauksena kaupunki kukoisti erityisesti seuranneella roomalaisella kaudella.
Polulta nousin siis sopivasti juuri 99 pyhän kirkolle.
Kirkon edessä oli outo kivikehä.
Vanhempaa temppeliä ei enää kirkon alla näe, mutta hautausmaan vieressä on muinainen hautapaikka.
Hautausmaan takana oli lammashaka.
Lähdin kiertämään kirkolta lähtevää polkua pitkin linnoituskalliota vastapäivään, sillä puolella piti olla eteläinen portti.
Matkalla maisemat olivat todella mahtavat ja rinne kukkaloistossa.
Lopulta polku päättyi kanaverkkoaitaan. Ilmeisesti pitämään lampaat laitumella. Rinteen puolella näkyi hellenistisen ajan muuria, mutta kaikki oli voimakkaan kasvillisuuden peitossa. Päätin etten kaada aitaa ja lähde rämpimään neitseellisessä kasvustossa etsimään porttia linnoitukselle. Käännyin suosiolla takaisin kirkolle.
Kirkolla pysähdyin hetkeksi ihmettelemään miten päästä ylös. Lammasaitaus näytti kiertävän sillä korkeudella aina jyrkänteelle asti. Huomasin kuitenkin, että kirkon alapuolella rinteessä kiemurteli lampaanhoitoa varten tehty kinttupolku, jossa voisin kävellä vuorta vastapäivään. Sinne pääsi kääntymään jotakuinkin alueesta kertovan kyltin kohdalta.
Polulta oli mahtavat näkymät Kissamokseen päin.
Kasvillisuuden seassa näkyi pätkä muuria. En olisi sitä muuriksi arvannut, mutta asia oli kerrottu kyltillä.
Puolessa välissä nousua näkyi jo tulevan kohteen torni.
Jonkun matkan päässä alkoivat muurit. Olen käsittänyt, että alempi muuri on hellenistiselta kaudelta ja ylemmät aikaisemmilta. Ihan se aiemmin näkemäni kyltin perusteella.
Jatkuva ylöspäin kävely oli todella raskasta. Tuntui, että mäki vaan jyrkkeni mitä lähemmäs linnoituksen huippua pääsi. Raunioiden osalta käynti oli pettymys. Varsinkin vaivaan nähden. Kasvillisuus on valloittanut kokonaan linnoituksen.
Hyvänä esimerkkinä vaikkapa bysantin ajan kirkon rauniot hieman huipun alapuolella.
Näköala oli kuitenkin vertaansa vailla, joten käynti ei ollut turha.
Paikalla on myös kolmiomittauspiste maanmittareille lähes korkeimmalla kohdalla.
Takaisin Polirriniaan
Paluumatkan tein samaa reittiä mitä olin tullutkin. Reisissä tuntui treenaamattomuus enkä uskaltanut lähteä etsimään toista puolta kiertävää reittiä. Jos sitä oli enään edes olemassa. Kiertelin kylää vielä jonkun aikaa ja löysin kallioon louhittuja asuntoja, joita paikalliset olivat ottaneet varastoiksi tai jotka olivat käyttämättömänä.
Kylässä on myös vanhan bysantilaisen kirkon tai luostarin jäännökset. En löytänyt mistään varmaa tietoa asiasta. Infotaulussakin oli maininta ”kaaret”.
Tässä vaiheessa päivä oli jo pitkällä ja päätin palata huoneistolle. Toki en ajanut kansalliselle tielle kuin vasta juuri ennen Rodoposin niemimaan pitkää nousua. Vanhaa tietä siinäkin kohtaa olisi voinut ajaa, mutta raskaan päivän jälkeen ei ajo rotkon reunalla kiinnostanut.