Pääsiäisenä 2019 Prahassa: Lankalauantai

Prahan linna (Pražský hrad)

Prahan linna on maailman suurin muinaislinna (Guinesin ennätysten kirjan mukaan). Linnan on perustanut prinssi Bořivoj 800-luvulla. Useista tulipaloista ja valloituksista huolimatta linnassa on säilynyt rakennuksia ja rakenteita koko linnan historian ajalta. Linna on vuodesta 1918 alkaen toiminut Tšekkoslovakian ja sittemmin Tšekin presidentin virka-asuntona.

Kohti linnaa

Heräsin aamusta jo kello 7, joten suunnistin aamiaiselle hyvissä ajoin. Vakioaamupalana munakas, pari pekonviipaletta, sämpylä kinkulla ja juustolla. Juomiksi kahvi ja tuoremehu. Näillä kaloreilla pitäisi pärjätä iltapäivään asti.

Kahdeksan jälkeen olin valmis lähtemään kohti Kaarlensiltaa ja Prahan linnaa. Ensimmäiseksi ohitin tsekkiläisen kubismin merkkipaalun Black Madonnan talon. Vuonna 1912 valmistunut rakennus on saanut nimensä sitä koristavan Mustan Madonnan barokkiveistoksen mukaan. Se on jäännös paikalla aiemmin olleesta barokkirakennuksesta. Olin talon kohdalla ennen puolta yhdeksää, joten kubismin ihmeet jäivät kokematta. Näyttely aukeaa ti -su kello 10.

Seuraava erikoisempi rakennus, joka tuli eteen oli goottikirkko Church of Our Lady before Týn, vapaasti suomennettuja “Jumaläidin kirkko ennen Tyniä”. Mikä ihme se Tyn sitten olikaan. Nykyinen kirkko valmistui 1450 -luvulla. Kirkossa on useita hautoja mm Tycho Brahen hauta. Rakennus oli remontissa, kun kuljin siitä ohi. Tämä jäi harmittavasti sisältä näkemättä tällä matkalla.

Kirkolta saavuin Prahan vanhimmalle torille. Se on peräisin 900-luvulta ja sitä reunustaa Prahan kuuluisan Astronomisen kellon rakennus, Prahan kansallisgalleria ja Pyhän Nikolauksen kirkko. Tori oli varhaisaamusta tyhjä. Jokunen ihminen oli kuitenkin odottelemassa kellon puolella. Siellä myös viriteltiin toripyötiä kuntoon turisteja varten.

Aukiolta jatkoin kohti rantaa ja Kaarlensiltaa. Matkalla oli monta hienoa kohdetta, josta kuviin valitsin Pyhän Klementin Katedraalin. Heti Klementin ohitettua näkyikin jo portti Kaarlensillalle. Portin edessä olevalla aukiolla oli jälleen yksi kirkko: Pyhän Fransis Assisialaisen kirkko. Kirkon edessä oli Charles IV:n patsas. Hän oli Pyhän Rooman keisari vuodesta 1355 kuolemaansa saakka vuonna 1378. Hänet valittiin Saksan kuninkaaksi (roomalaisten kuninkaaksi) vuonna 1346 ja samalla Böömin kuninkaaksi.

Kaarlensilta

Portin jälkeen sillalta avautui hieno näkymä Vltava -joelle. Etelään katsoessa näkyy hyvin Bedrich Smetanan museon upea pääty.

Kaarlensilta on tunnettu monista upeista patsaista. Ehdottomasti kannattaa kävellä silta päästä päähän vaikkei olisikaan kiipeämässä linnalle. Kesäpäivisin useat katutaiteilijat luovat ja myyvät töitään sillalla. Myös matkamuistomyyjät olivat paikalla.

Kohti Prahan linnaa

Sillan jälkeen valitsin reitiksi kuntojumpan eli kartalla lyhyemmän, mutta sitä jyrkemmän. Jokunen porras odotti nousijaa. Yhtenäisiä portaita riitti 165 metrin verran. En laskenut portaita, mutta kyllä niitä oli riittävästä. Varmasti yli 400.

Portaiden nousu kuitenkin palkitsi kulkijan upealla näköalalla. Tokihan portaat voi kiertää vaikka Nerudovaa kulkemalla. Silloin kävelymatkaa tulee hieman yli puoli kilometriä.

Vihdoin linnan alueella

Linnan museoalueelle oli jo kerääntynyt jonoa puoli yhdeksän aikaa. Jono kuitenkin eteni nopeasti, joten olin ennen kymmentä tutustumassa linnan puutarhaan. Menin sivuovesta sisään ja siitä linnan toiselle vartiopihalle. Ihmisiä oli saapunut sinnekin jo paljon. Vasta vartiopihalta oli pääsy varsinaisen linnan alueelle.

Ensimmäiseksi edessä oli Pyhän Vituksen katedraali. Tai oikeastaan sen pääty. Sisään mennään pitkän sivun keskeltä. Jonoa oli todella paljon, joten päätin mennä Vanhaan Kuninkaanlinnaan.

Kuninkaanlinnan parvekkeelta oli todella komea näköala kuningaskuntaan. Salissa oli näytillä kuninkaan regaalit eli tunnusmerkit: Valtikka, kruunu ja omena. Kultaisina ja jalokivin koristellut tietenkin.

Seuraavaksi menin Pyhän Yrjön basilikaan. Se on Vituksen katedraalin takana olevan aukion toisella reunalla. Aukiolla oli paikallista syötävää ja juotavaa tarvoavia kioskeja.

Basilika oli täynnä ihmisiä. Ulkona ei kuitenkaan ollut jonoa. Olikohan jokin palvelus menossa. Basilikassa oli muutama hauta ja yhdestä puusta veistetty ristiinnaulittu.

Pyhän Vituksen katedraali

Pyhän Vituksen katedraali. Prahan linna-alueen ehkä tunnetuin kohde. Seisoessa jonossa lähellä Katedraalin seinää, huomaa kuinka iso se on ja yksityiskohtien paljouden. Se on myös hyvin säilynyt esimerkki goottilaisesta tyylistä. Erilaisia gargoileja oli joka nurkassa ja ulkonemissa. Useimmiten jonkin näköisenä ihmishahmona. Sisäänmenon päällä oli kivireliefi, jossa asukkaat tuovat lahjoja piispalle. Katedraalin edessä on Pyhän Yrjön suihkulähde. Kun jonosta sen näkee, niin ei kestä enää pitkään kun pääsee sisälle katedraaliin.

Pyhän Vituksen katedraali on Tsekin suurin ja merkittävin kirkko ja tunnettu kauniista ikkunamaalauksistaan. On siellä paljon muutakin nähtävää. Katolilainen koristelu ja paikallisten suurmiesten haudat ovat todella näkemisen arvoisia. Ensimmäisen kirkon rakensi nykyiselle paikalle Böömin hallitsija Venceslaus Pyhä vuonna 925 alkaen. Nykyisen katedraalin rakentaminen aloitettiin Kaarle IV määräyksestä vuonna 1344 ja se valmistui viimein vuonna 1929. Katedraalin kellotorni (johon on erillinen pääsymaksu 200 czk) on 97m korkea ja länsitornit 82m korkeita.

Katedraalin jälkeen suunnistin kohti Golden Lanea. Etukäteen oli hieman epäselvää mikä se on. Pääsylipulla sinne kuitenkin pääsi. Paljastui, että kysessä on kadunpätkä jossa esitelllään paikallista asumista 1500 luvun lopulta aina 1950 -luvulle. Siellä oli asunut talossa numero 22 kuuluisa tsekkiläinen kirjailija Franz Kafka ensimmäisen maailman sodan aikana.

Talossa nro 12 elokuvahistoroitsija ja keräilijä Josef Kazda piilotti kopioita tsekkoslovakialaisista elokuvista. Numero 13 esittää parhaiten 1500-luvun asuntoa. Numerossa 14 asui kuuluisa selvänäkijä Matyldä Průšová.

Lieriömäinen kanuunatorni oli osa Jagellonin linnoituksia, ja sen alakertaa on käytetty alusta alkaen vankilana. Kadulta pääsi myös muurin sisällä kulkevaan käytävään, joka toimi museona. Oli myös erilaisia vankien käsittelylaitteita. Voi hyvin kuvitella, ettei tunnustusta tarvinnut pitkään odotella.

Takaisin kaupunkiin

Muurilta vilkaisin viimeisiä maisemia ja tulijoiden määrää. Sen jälkeen palasin takaisin linnan pihalle. Väkeä alkoi olla linnan alueella runsaasti. Päätin lähteä takaisin Prahan keskustaan. Olinhan ollut matkalla jo yli kuusi tuntia.

Portaita oli vaikea laskeutua, sillä ihmisiä oli todella paljon. Sama juttu Kaarlensillalla, mutta siellä sentään suurin osa kaupunkiin päin kävelijöistä kulki oikealla reunalla. Kaupungissakin oli ihmispaljous. Sekä paikalliset että turistit olivat päättäneet lähteä viettämään kaunista, lämmintä lauantaipäivää Prahan vanhaan keskustaan.

Pitkä päivä vaati hieman tankkaamista. Kävin siis pizzalla. Kyytipoikana paikallinen Staropramen -olut.