Päivä Nikosiassa

Päivä Nikosiassa

Nikosia on Kyproksen pääkaupunki. Kreikkalaisella puolella asuu noin 56000 ihmistä ja turkkilaisen puolen väkiluku on noin 62000 eli koko kaupungin väkiluku on lähes 118000. Kaupunki on siis Lahden kokoinen asukasluvultaan. Vanhaa kaupunkia ympäröi Venetsialaiset, 1500 luvulla rakennetut muurit. Berliinin muurien sorruttua Nikosia on Euroopan ainoa jaettu kaupunki.

Vanhan sairaalan pysäkki

Vanhan sairaalan pysäkkiä vastapäätä oleva liike

Lähdin hotellilta aamulla vähän ennen yhdeksää kohti Larnakan vanhan sairaalan pysäkkiä. Pysäkin nimi on harhaanjohtava sillä vasta paluumatkalla pysäkki on sairaalan kohdilla. Larnakasta pois lähtiessä se on Agias Elenis -sivukadulla St. Helena’s Church Charity -myymälää vastapäätä. Vihreät Intercityn bussit pysähtyvät siinä. Lähdin 9.15 bussilla kohti Nikosiaa. Bussilippu maksoi käteisellä kuskille 4€ suuntaansa.

Bussissa

Matkalla katselin maisemia. Larnakan ja Nikosian välillä on laakeaa maastoa, jota täplittävät vuoron perään kylät ja avoimemmat seudut. Trodos vuoristosta siintävät kaukaisuudessa muutamat huiput. Bussi pysähtyi matkalla Nikosian uuden sairaalan kohdalla.

Reitillä voi bongata myös Jumbon ja Ikean tavaratalot. Linja-autolla matka kesti aika tasan tunnin. Eli ainakin yhdeksän korvilla on hyvä lähteä. Työmatkaruuhkat ovat rauhoittuneet ja toisaalta kaupunkien lähellä siesta (mikähän mahtaa olla paikallinen termi? Μεσημεριανός ύπνος?) ei ole vielä alkanut.

Nikosiassa

bussit päätepysäkillä

Nikosiassa Intercityn bussien päätepysäkki on Solomou-aukio. Se on suoraan vanhan kaupungin linnoituksen vallihaudan päällä. Täältä lähti myös paluukyyti. Päätepysäkki on hyvin keskeisellä paikalla. Lähiympäristössä ovat Arkeologinen museo, Moottoripyörämuseo, keskeiset kirkot ja Nikosian kävely- ja ostoskatu Lerda.

Kyproksen arkeologinen museo

Oma ykkösnähtävyys oli Kyproksen arkeologinenmuseo. Sinne on kerätty merkittävin osa arkeologisista löydöistä saarelta. Näyttelytilat eivät ole näännyttävän laajoja, kuten vaikkapa Iraklionin arkeologisessa museossa, vaan sopivan kokoiset. Lisäksi esineistö on laaja, mutta hyvin luokiteltu kattaen kivikaudesta aina varhaiseen bysantiin. Suosittelen.

Nikosian jaetun maan rajatarkastuspiste

Museolta jatkoin kohti Check pointia eli sitä kohtaa missä voi autolla ajella turkkilaiselle puolelle. Tie oli lähes autio. Ilmeisesti rajan ylityksiä ei tässä kohtaa hirveästi tapahdu. Toki olin ensimmäisen ja tähän asti ainoan kerran paikalla, joten hiljaisuudesta ei voi vetää kovin suuria päätelmiä.

Turkin ja Kyproksen turkkilaisten liput vierekkäin rajan toisella puolella

Check pointilta palasin keskustaan pitkin vanhaa kaupunkia aivan rajan tuntumassa, koska vähän väliä oli UN-kylttejä ja vartiokoppeja kertomassa vyöhykeestä. Ensimmäiseksi löysin Fairy tale -museon. En kuitenkaan mennyt sisällä, kun katsoin googlesta kuvia näyttelyistä. Ei sattunut tällä kerralla kiinnostukseni piiriin.

Jatkoin matkaa Venetsialaisten muurien läpi kohti vanhaa kaupunkia pittoreskejä katuja pitkin. Jälleen käännyin hieman huolimattomasti ja päädyin rajavyöhykkeen aidalle. Pikku matka takaisin päin ja löysin Moottoripyörämuseon.

Moottoripyörämuseo

Sisäänpääsy Moottoripyörämuseoon oli 5 €. Kyproksella on hyvä huomata, että kunnalliset ja valtion museot ovat yleensä ilmaisia. Yksityiset museot voivat periä mieleisensä määrän euroja sisäänpääsystä.

Moottoripyörämuseolta lähdin kohti kävelykatu Lerdaa. Tulin juuri sopivasti HM:n kaupan kohdalle. Tuttu brändi kertoi, että olin tullut oikealle kadulle.

Lerda, Nikosian tärkein kauppakatu

Kävelykadun vilkkautta

Katu oli jo puolenpäivän aikaan vilkas. Alkupäässä, lähellä Intercity terminaalia Eleftheria Squarella on muutama kahvila, mutta siitä eteenpäin kohti turkkilaista puolta on paljon pikkuliikkeitä ja vähän isompiakin sekä pikaruokapaikkoja.

Kreikkalaisen puolen katu loppuu check pointiin, josta pääsee jatkamaan turkkilaiselle puolelle basaariostoksille. Itse kävin vain kääntymässä sillä puolella. En ollut tullut shoppailemaan. Kreikkalaisella puolella passintarkastus on valokuvan otto passista. Paluussa kangerteli turkkilaisen puolen passin tarkastus ja jono oli pitkä. Itseänikin syynäsivät rajavartijat todella pitkään. Vasta kun tajusin ottaa hatun ja aurinkolasit pois päästä antoivat passin takaisin ja pääsin palaamaan kreikkalaiselle puolelle.

Paluumatkalle

Päästyäni takaisin Lerdalle jatkoin linja-autoasemalle poiketen matkalla Burger Kingiin syömään pika-aterian. Vihjeeksi lukijoille: Lähellä asemaa voi poiketa vielä wc:hen D’Avillan puistossa. Siellä on hyvin siistit tilat. Linja-autoasemalla on muutama laituripaikka ja näyttöjä lähtevistä busseista. Tässä kohtaa oli hämmentävää, kun näytöissä oli ensimmäisenä numero, sitten linja ja viimeisenä lähtöaika. Se ensimmäinen numero jäi minulle epäselväksi, koska se oli kaksinumeroinen ja laitureita taisi olla yhteensä vain kolme tai neljä. Niinpä sitten piti seurata linja-autoista mihin ne ovat menossa. Osasin mennä oikeaan bussiin ja pääsin paluumatkalle.

Bussi lähti kello 14.50. Tällä kertaa kävimme myös Nikosian yliopistolla noutamassa opinnoista palaavia opiskelijoita. Ruuhkat olivat kovat ja hyvin hitaasti pääsimme Larnakaan johtavalle tielle. Samat maisemat kuin tulomatkallakin vilahtivat ikkunan ohi. Tällä kertaa vanhan sairaalan pysäkki oli todellakin sen kohdalla. Matkan kesto oli tunti viisitoista minuuttia. Matka-aika piteni yliopistolla käynnistä ja ruuhkista.


Discover more from Matkalla maailmalla

Subscribe to get the latest posts sent to your email.

Yksi kommentti “Päivä Nikosiassa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Optimized by Optimole