Kyproksella ollaan ja lämpöä piisaa

Matka Kyprokselle lähti takellellen. Lähtö viivästyi yli puoli tuntia. Lentoon tarkoitettu kone oli ollut reippaasti myöhässä. Kypros ei ole Schengen maa, joten lähtö oli kansainväliseltä puolelta eli passien tarkastuksen jälkeen. Portti oli 51, josta siis linja-autokuljetus lentokoneeseen. Tulipa kerrankin nähtyä kansainvälisen puolen kauppa- ja ravintolatarjontaa.

Lopulta linja-auto kuljetti meidät puoleen väliin Finavian highwayta eli jotain ihme koontiväylää pitkin, jossa kulki jos jonkinlaista ajoneuvoa. Melkein kuin Mannerheimintien ruuhkassa. Kymmenisen minuutin ruuhkaristeyksessä seisomisen jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa koneelle, joka odotti portilla 25. Eli Schengen puolella. Sehän oli nätisti portilla kulkusilta terminaalista koneeseen. Emme tietenkään päässeet käyttämään sitä vaan kiipesimme ihan perinteisiä portaita pitkin takaovesta koneeseen. Taas näitä Schengen ihmeellisyyksiä. Onneksi ei satanut.

Lentomatka sujui kuitenkin joutuisasti ja olimme perillä vain puoli tuntia myöhässä. Onneksi olin saanut istumapaikka-arvonnassa paikan 6 riviltä. Pääsin passikontrolliin vikkelästi. Se on koneesta poistumisen jälkeen ensimmäisenä. Systeemi on lyhykäisyydessään seuraavanlainen: Ensin jonotetaan automaateilla, joissa passi tarkastetaan ja tulijasta otetaan valokuva. Kone tulostaa paperilapun, jossa on automaatin ottama kuva ja joitain tärkeitä tietoja kuten passin numero. No minähän sain lähes puhtaan paperin, josta saattoi hyvällä mielikuvituksella nähdä kasvokuvan. Tämän jälkeen siirrytään passin tarkastajien kopeille, jossa virkailija tarkastaa että tulosteen ja passin tiedot täsmäävät. Jos kaikki on kunnossa pääsee jatkamaan matkalaukkujen noutoon. Muuten joutuu palaamaan automaatille uuteen otokseen.

Minulla oli vain käsimatkatavarat, joten pääsin ulos lentokentältä vikkelään ja olin ensimmäisenä bussin luona. Eikä tietenkään kuskia näkynyt missään. Olimmehan myöhässä ja kuskit olivat kerääntyneet palaveriin linja-autorivistön puolenvälin tienoille. Siinä sitten odoteltiin taas muutama kymmenminuuttinen ensin kuskia ja sitten viimeisiä matkustajia. Matka hotellille kesti aika lailla tunnin. Kirjautuminen sisään oli rivakkaa eli vastaanottovirkailija kopioi passit ja antoi huoneen avaimen. Toinen virkailija ohjasi sitten kohti käytävää ja kertoi mistä huone löytyy.

Hotellissa minulle oli varattu superior studio. Odotin sen olevan hieman parempi kuin standard studion, mutta se taisikin olla toisin päin. Huone oli ensimmäisen kerroksen studio kadun puolella. Vilkkaan kadun. Kävin pikaisesti noutamassa aamupalatarpeet sekä vettä. Täällähän paikallisetkin käyttävät pullovettä.

Kaupunkilaiskakarana olen tottunut ääniin, mutta täällä on kreikkalaiseen tapaan poistettu moottoripyöristä turhat ”pillit” pois eli pörinä on kohtuullisen kova ja äänieristys huoneissa huono. Muutenkin tuntui muutama kuuro olevan liikkeellä, kun autojen bassot soivat niin lujaa, että lasit helisivät keittiön kaapissa. Tai sitten oli alkuyöstä pari pikku maanjäristystä. Nukahtaminen ensimmäisenä yönä oli hankalaa. Mukava kuitenkin taas olla Välimerellä.

Pahoittelen vähäisiä kuvia. Täällä tuntuu oleva mobiililiikennettä yli verkon sietokyvyn ja kaikki latautuu hyyyviiin hitaasti. Varsinkin siirto iPadista serveriin päin on onnetonta. Yritän löytää ratkaisua parempaan nopeuteen.