Loma Kreetalla lähestyy loppuaan

Tiistain päivällisellä hieman keskusteltiin, josko olisimme käyneet tutustumassa yhteen Euroopan suurimmista vesipuistosta: Acqua Plussaan. Mutta kun tutustuimme tilanteeseen paljastui, että vesipuisto on toistaiseksi kiinni. Eikä minkäänlaista vihjettä koska puisto avattaisiin. Ei siis ainakaan keskiviikkona 23.4.2025. Tripadvisorin mukaan ilmeisesti ensimmäiset liput sisäänpääsyyn olisivat 26.5. päivälle.
Matala

Pienen neuvopidon jälkeen päätimme käydä lomamme viimeisenä täytenä päivänä katsomassa Matalan hippikylää ja sen luolia. Aamupalan jälkeen auton nokka kohti Iraklionia. Sitä kautta on helpoin ja nopein reitti ajaa kylään Faistóksen kuntaan. Matkaa kertyy noin 90 kilometriä Hersonissoksesta. Toki voi kiertää vaikkapa Kastellin kautta jos haluaa käydä katsomassa tulevan Iraklionin uuden lentokentän paikkaa. Matka kasvaa silloin kymmenisen kilometriä ja aikaa vähintään puoli tuntia lisää. Tie ei kylläkään ole yhtä yksitoikkoinen kuin Iraklionin kautta.
Kreikkalaisen mytologian mukaan Zeus kantoi Europan härän muodossa Kreetalle, jonne he rantautuivat juuri Mátalassa. Minolaisten aikaan Mátala on mahdollisesti ollut Faistóksen satama. Antiikin aikana nykyisen kylän kohdalla oli Mátalan polis eli kaupunkikeskus satamineen.
Mátala on nykyisin tunnettu luolistaan. Roomalaiset ja kristityt käyttivät niitä luultavasti hautoina. Kuuluisaksi ne ovat kuitenkin tulleet hippien asumuksina. Yhdysvalloista ja Euroopasta saapui 1960 ja -70 luvuilla sinne hippejä. Kuuluisimpia lienee Bob Dylan, Janis Jopin ja Joni Mitchell, joiden on väitetty asuneen luolissa jonkin aikaa.
Nykyisin Mátala on rantalomakohde, jossa on kauppoja, tavernoja ja hotelleja. Vanha luolakirkkokin löytyy kylästä. Luolatkin ovat entisöity arkeologisiksi kohteiksi, eikä niissä juuri voi viimeisimpien asukkaiden jälkiä havaita. Edelleenkin hippiteema kuitenkin näkyy matkamuistomyymälöissä ja rannan rakennuksissa. Luolille oli käydessämme sisäänpääsymaksu aikuisilta 5 €, 4-25 vuotiailta 2 €. Nuoremmat sekä yli 65 vuotiaat pääsivät ilmaiseksi. Meiltä perittiin kuitenkin aikuisilta 4€. Aukiolo aikaa en tullut tarkistaneeksi.
Jälleen Malian raunioilla
Päivän päätteeksi kävimme vielä Malian palatsin rauniolla. Kreetalaisen myytin mukaan sen ensimmäinen kuningas oli Zeuksen poika Sarpedon.
Kenkiä etsimässä
Palattuamme Maliasta palautimme auton ja lähdimme kävelemällä Hersonissoksen kaupunkiin. Kenkäni vetelivät viimeisiään, sillä niillä oli kävelty jo syksyn Kyproksen matkan patikoinnit ja tälläkin viikon matkalla kertyi keskimäärin lähes 20 000 askelta päivässä. Kaupunki oli aika hiljainen vielä kello 17 aikaan.
Etsimme miesten kenkiä kaupunkikierrokselta. Ei ollut helppo rasti. Naisille kyllä löytyy jos jonkinlaista sandaalia ja saapikasta, mutta miehille ei ollut tarjolla kuin yli 100 € lenkkitossuja. Hyvät nauhattomat kävelykengät löytyivät lopulta kohtuulliseen 39 € hintaan. Takaisin hotellilla palautimme auton ja valmistauduimme viimeiseen päivälliseen hotellissa. Seuraavana aamupäivänä meitä odottaisi kotiinlähtö.
Paluu kotimaahan
Aamupalan jälkeen ei juuri riittänyt muuhun aika kuin pakkaamaan reput kotiinlähtöä varten. Emme siis olleet matkalla matkalaukkujen kanssa. Nopeuttaa toimintaa Iraklionin lentokentällä, kun voi tehdä lähtöselvityksen netissä. Itsellä kun ei ole varsinaisia lehmän hermoja. Turvatarkastukseen jonottaminenkin tuntuu turhauttavalta. Iraklionin kentän turvatarkastus oli kylläkin positiivinen yllätys. Jonotus ei kestänyt 10 minuuttiakaan.
Lähtöporttialueella alkoi olla jo aika paljon ihmisiä. Ja lisää tuli koko ajan. Toki lentojakin lähti melko rivakkaan tahtiin vaikka ei ollutkaan vielä kaikkein kiireisin sesonki.
Irkalionin lentokenttä, Níkos Kazantzákis International Airport, on jäänyt pieneksi lentojen määrään suhteutettuna. Kooltaan se on paljon pienempi kuin Hanian kenttä, mutta yli 5 miljoonan matkustajan matkustajamäärältään Kreikan toiseksi suurin heti Ateenan jälkeen. Kreetan toisella lentokentällä Hanian kentällä matkustaja määrä on noin 1/3 osa eli noin 1,5 miljoonaa. Iraklionin kenttä on uusittu vuosina 1968-1972. Sinne laskeutui ensimmäisen kerran ulkomaan tilauslento 1971. Kiireisimpinä sesonkiaikoina voi joutua odottamaa lähtöselvitykseen pääsyä kentän ulkopuolella.
Me olimme lähdössä sesongin ulkopuolella eli huhtikuun lopussa, joten ruuhkaisuus ei toteutunut kohdallamme. Koska olimme vain käsimatkatavaroin liikkeellä teimme lähtöselvityksen netissä, joten pääsimme suoraan turvatarkastukseen. Lähtöhallissa sen sijaan oli aika paljon jo ihmisiä. Ruokaa ja virvokkeita sai vain muutamasta “kioskeista”. Pöydällisiä istumapaikkoja ei ollut vapaana. Istumapaikat olivat kaiken kaikkiaan kortilla.
Lähtöportit ovat hallin keskiosissa. Lentomme lähtijöille sattui sellainen arpaonni, että vastapäisestä portista (joka menee samaan portaikkoon) oli lähdössä Tanskan Billundin lento. Tanskalaiset ovat kuuluisia rentoudestaan ja niinpä nytkin lennolle portista kulki aika rentoa matkustajaa ja meillä koneeseen nousu myöhästyi noin puoli tuntia. Lisäksi linja-autoon ohjaava virkailija yritti ohjata meidät Billundin koneeseen menevien matkalaisten sekaan. Onneksi saimme selitettyä, että olemme menossa Helsinkiin. Lentoon lähtö myöhästyi kuitenkin kaikesta huolimatta vain parikymmentä minuuttia.
Olimme tilanneet ruuaksi 3 ruokalajin special annoksen eli laktoosittomat kanafileet, salaatin ja jälkiruokana hedelmä-cocktail. Lento sujui hyvin ja saimme aikataulua myös kiinni eli Helsinki-Vantaalla olimme vain noin 10 minuuttia myöhässä.
Schengen maiden lennoilta tullaan lähtöterminaaliin Helsinki-Vantaalla. Viitoitukset matkatavaralinjoille ovat kyllä kunnossa, mutta jotenkin epäselvästi laajassa hallissa. Tunnelma on kuin rautatieasemalla, jossa tulevat ja lähtevät matkustajat sekoittuvat.
Helsingissä oli aurinkoista ja viileää. Automme oli P5 -pysäköintihallissa. Sinne on lyhyt matka terminaalista ja helppo kulkea katettua käytävää pitkin Helsinki-Vantaan linja-autoaseman vieritse. Pysäköinnin voi varata ja varmistaa edullisesti.
Lopuksi
Tällaisella lyhyelläkin lomalla ehtii nähdä ja kokea paljon. Varsinkin kun on auto vuokrattuna. Varsinaisesti emme juosseet nähtävyyksissä vaan rennosti etsimme päiviin kevyttä täytettä. Kreetalla oli pääsiäisen aikaan mukavan lämmintä, mutta ei liian kovaa auringon paahtoa. Päivälämpötilat olivat 22-27 astetta. Toisaalta emme käristelleet ihoa rannalla tai altaalla makoilemalla.
Discover more from Matkalla maailmalla
Subscribe to get the latest posts sent to your email.
Tuo Acqua Plus olisikin näyttänyt kiinnostavalta! Matalan hippikylää ja sen luolat kuulostavat kuitenkin myös oikein kiinnostavalta. Todella maukkaan näköinen tuo päivällinen! JA onhan se niin, että lyhyelläkin lomalla ehtii – ja todella miellyttävät lämpötilat!