Värien sinfonian alkusoitto: Alppiruusupuiston herääminen kevääseen

Kylmän kevään viimeisellä viikolla tuli mieleeni käydä Haagan Alppiruusupuistossa. Puiston koko on 8,5 hehtaaria eli juuri sopivan kokoinen muutaman tunnin ulkoiluun. Olen asunut jonkin aikaa Helsingin Pohjois-Haagassa ja Alppiruusupuisto on tullut tutuksi. Puiston kukat ovat parhaimmillaan yleensä kesäkuun alussa, mutta olisiko jo näin toukokuun lopussa? Päätin siis käydä paikalla toteamassa tilanne.

Alppiruusupuiston historiaa

Vanhimmat alppiruusut on istutettu 1975, jolloin paikalle tehtiin yhteistyössä rakennusviraston kanssa Helsingin yliopiston kasvinjalostusohjelman koealue. Kaupunginpuutarhuri Pekka Jyränkö (kaupunginpuutarhurina 1975–1995) oli hankkeen primus motoreita. Happamasta maasta pitävät alppiruusut istutettiin alkujaan luonnontilaiselle suolle. Alueelle rakennettiin myös käytäviä. Helsingin yliopisto ja Helsingin kaupunki istuttivat alun perin 3000 alppiruusuristeymää tutkimustarkoituksiin. Jalostusohjelman tavoitteena oli luoda Suomen ilmastoon sopeutunut, kasvutavaltaan ja kukkien väriltään monipuolinen lajikkeisto.

Kohti puistoa

Lähdin siis 27.5.2025 kohti Alppiruusupuistoa Helsingin Pohjois-Haagassa. Ilma oli viileä, mutta aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Erittäin sopiva päivä siis puistossa kävelyyn. Tulin kartan “väärältä” puolelta eli kohdasta 8. Metsäpuutarhan ja keltakukkaisten alppiruusujen koealueen välistä kulkevaa polkua pitkin. Kevät oli jo herättänyt metsäpuutarhan puiston kasveja. Aurinkoisissa paikoissa olivat jo pensaat kukassa. Varjoisimmilla paikoissa olivat vielä lehdetkin silmuilla. Miten sitten alppiruusujen kanssa? Niistähän osa on risteytetty varhaiseksi. Kukinta alkaa varhaisilla lajeilla jo huhtikuusta.

Olivatko alppiruusut kukassa?

Kuljin aluksi voimalinjan ja puistoatsalea-alueen välistä käytävää pitkin itää kohti. Atsaleat olivat vasta heräämässä, mutta voimalinjan alla niitty alkoi jo olla suopursuineen kukassa.
Puistoatsalea-alue jatkuu toisella puolella voimalinjaa. Välissä olevan niityn reunalla olivat kelta-atsaleat jo nupuillaan ja osa kukista auki.

Vihdoin alppiruusuja

Puiston vanhimmassa osassa kulkevat viehättäviä pitkospuupolkuja, jotka kulkevat ristiin ja rastiin alppiruusujen runkojen välistä. Polkuja kävellessä tuntuu kuin olisi satumaailman taikametsässä. Nykyään varmaan sanottaisiin “kuin fantasiapelin siirtymätaipaleella”. Erään reitin päässä on näköalatasanne, josta varmasti on vaikuttava näkymä kukkamereen, kun kukinta on komeimmillaan.

Alppiruusumetsä oli vasta heräämässä. Vielä oli harvassa kukkivat pensaat. Nuput olivat kuitenkin jo valmiita avautumaan. Ehkä jo ensi viikosta puistossa kulkevat pääsevät nauttimaan täydestä puiston upeasta kukkaloistosta. Saatan itsekin käydä vielä katsomassa tilanteen jonain kauniina päivänä. Nyt on vasta menossa värien sinfonian alkusoitto.