Kävitkö I love me messuilla?

Pistäydyin ensimmäisen kerran I love me -messuilla. Tapahtuma on Pohjois-Euroopan suurin ja energisin hyvän olon tapahtuma, joka kokoaa saman katon alle kauneuden, muodin, hyvinvoinnin ja terveyden kiinnostavimmat brändit ja tuoreimmat trendit. Näin ainakin virallisen ohjelman mukaan. Kaiken kaikkiaan messuilla oli 404 näytteilleasettajaa, josta 54 oli messuesitteen mukaan “virallisesti” ammattilaisille.

17.10. saavuin junalla Pasilaan vähän ennen puolta päivää. Jo Pasilassa heräsi mieleeni kysymys: Olenko oikeaa kohderyhmää näille messuille? Suurin osa junasta poistuvasta massasta oli selvästi itseäni nuorempia naisoletettuja. Aika paljon oli useamman hengen ryhmiä. Ehkä alan opiskelijoita ja alalla työskentelijöitä?

I love me messuilla

Messuhallissa oli kunnon ruuhka ja meno oli kuin joulumarkkinoilla. Suurin osa näytteilleasettajista myi tuotteitaan suoraan hyllystä. Toki osassa oli myös tuote-esittelyjä. Oli kuitenkin lähes mahdotonta keskustella esittelijöiden kanssa, kun samalle asiakaspalvelijalle oli kymmenien metrien jono. Melkein voisi kuvata tilannetta termillä kaaos.

Messut olivat jaettu neljään eri alueeseen: Kauneus, joka oli kaikkein suurin neliömäärältään, muotiin, joka oli toiseksi suurin sekä hyvinvointiin ja terveyteen. Viimeksi mainituille oli varattu kaikkein pienimmät alueet.

Kauneus

Yllä olevassa kuvassa saavuin eteläiseen sisäänkäynnin rappusia alas ja laskeuduin kauneuden osastoon. Näin ensi kerralla en oikein hahmottanut messujen ideaa. Paljon oli tuotteita ja palveluita joiden terveys- ja hyvinvointiväitteitä voi hyvin epäillä. Toki hyvinvointi perustuu henkilökohtaiseen tuntemukseen.

Miehillekin löytyi muutama osasto. En tiedä onko ollut aiemminkin, mutta tokihan meillekin on tarvetta oman hyvinvoinnin miettimiseen. Ainahan on ollut partavedet, -vaahdot ja muita hajusteita. Tällä kertaa oli esillä myös ihonhoitotuotteita.

Muoti

Erittäin mielenkiitoinen oli muodin osuus messuilla. Näytteillä ja myytävänä oli muutamien tunnettujen suunnittelijoiden tuotteita. Tunnetuimmat lienevät Jukka Rintala, Katri Niskanen ja Bypias. Lisäksi oli muutama vielä tuntemattomampi (ainakin itselleni) brändi hyvin esillä.

Esillä oli myös Vuoden nuori suunnittelija -palkinnon voittanut Enni Lähderinteen työ. Kilpailun teemana oli Fantasia. ”Hänen kilpailutyönsä on kunnianosoitus arjen fantasialle, suomalaiselle käsityöperinteelle ja sukupolvien väliselle muistille. Kilpailutyön asukokonaisuus rakentuu käsin neulotusta yläosasta ja ryijykudonnalla toteutetusta alaosasta, joiden hapsut viittaavat sekä karjalaiseen käsityöperinteeseen että Diorin ikoniseen New Look -siluettiin. Siluetti on kunnianosoitus isoäidille, joka jäljensi sen omaan häämekkoonsa. Käytetyt materiaalit, kuten Kierrätyskeskuksesta hankittu puuvillasekoitelanka ja monofilamentti eli siima, tuovat asuun herkkyyttä ja rakennetta. Ne korostavat ajatusta siitä, että fantasia voi syntyä myös arkisiksi miellettyjen materiaalien uudelleentulkinnasta.” – lainaus suoraan I love me – messusivulta.

Hyvinvointi ja terveys

Hyvinvoinnin ja terveyden alue oli kaikkein pienin. Kuitenkin omasta mielestäni ehkä kaikkein mielenkiintoisin. Alueella oli jos jonkinlaista terveysjuoman myyjää ja uskomushoitojen tarjoajaa. Alueelta löytyi myös Espoon kirkon työntekijä. Taisi olla ainoa esittelijä, jolle ei ollut jonoa. Onhan itseään osattava rakastaa ennen kuin voi muita.

Kannattiko?

Omasta mielestäni kannatti. En aiemmin ole ollut oikein missään vastaavassa messussa. I love me veti vertoja jopa joulumarkkinoille. Vähän samanlainen tunnelma oli Helsingin messuhallissa. Ehkä parempi vertaus olisi ollut ison kauppakeskuksen Black Friday tapahtuma. Messuilla oli myös paljon ohjelmaa erilaisilla lavoilla. Lisäksi oli ainakin body painting -kilpailu. Ammattilaisille ja kauneudesta sekä muodista kiinnostuneille oli pääsylipun hinnan verran tarjottavaa. Hyvinvointi ja terveys olisivat voineet olla vahvemminkin mukana ja tuoda paremmin esiin kauneusihanteiden kääntöpuolen. Itselleni saanti messuilta jäi vähäiseksi.