Kesäpäivä Tampereella

Päätin käydä pikaisesti Tampereella. Kotimaan matkailu on yksi ympäristöystävällisimpiä tapoja lomailla. Varsinkin jos sen tekee julkisilla. Kävin siis päivän matkalla Tampereella.

Idea matkasta syntyi toukokuussa VR:n mainoksesta eli tarjolla oli erittäin edullisia junalippuja. Ja minä sopivasti paikalla valmiina matkustamaan. Tampere on mukavan kompakti kohde eli Pyynikki, Pyhä- ja Näsijärvi rajoittavat keskusta-alueen kompaktin kokoiseksi. Melko pienellä, käveltävällä alueella on tarpeeksi katsottavaa yhdelle kiireettömälle päivälle.

Saavuin Tampereelle 9:53 Pendolinolla. Aivan sopiva aika, jotta Vapriikki ehti aueta ennen kuin sinne asti ehdin kävellä. Tuttu reitti aiemmista käynneistäni. Se oli ensimmäinen vierailukohteeni tällä kertaa.

Tampereella on Vapriikki

Vapriikki on siitä mukava kohde, että siellä on monta laadukasta ”museota” samassa osoitteessa. Kaiken kaikkiaan kymmenen erilaista. Tällä kertaa itselleni uusia näyttelyitä oli kolme eli Jalkapallon MM-kisat kautta aikojen, Mennyt maailma: Tampere 1900- luvun alussa ja eniten itseäni etukäteen kiinnostavin: Muinais-DNA. Sisäänpääsy mukavasti Museokortilla ja ylimääräiset tavarat ilmaiseen lukittavaan lokeroon.

Aloitin museokierroksen sisääntuloaulasta ja valitsin ensimmäiseksi käyntikohteeksi Jalkapallon MM-kisat kautta aikojen. Muutamasta muusta aiemmasta näyttelystä kirjoitin artikkelissa Australiaa ja Manserockia Tampereella.

Jalkapallon MM-kisat kautta aikojen

Näyttelyyn mennään aulasta naulakoiden vierestä. Museossa on aiempien MM-kisojen tunnelmia. Esillä on pelipaitoja ja esittelyjä jalkapallon maailman mestaruuden voittaneista ja muista joukkueista. Pääosa esineistöstä on lainassa FIFA-museosta Zürichistä ja Rooman kansainvälisestä jalkapallomuseosta.

Nähtävillä on mm. Diego Maradonan ja Gordon Banksin pelipaidat. Lisäksi France Football-lehden vuonna 2002 parhaaksi pelaajaksi valitsemalle Ronaldolle myöntämä Ballon d’Or -palkinto. Suomesta näyttelyyn ovat lainanneet esineistöä Urheilumuseo Tahto, Postimuseo sekä yksityiset henkilöt. Näyttely on esillä Vapriikin pääsalissa sisääntulon yhteydessä 16.4.-1.11.2026.

Manserock

Jalkapallosta siirryinkin sitten korkeakulttuurin pariin eli seuraavaksi Manserockiin. Vapriikin museossa ”Manserock” tarkoittaa Tampereella ja sen lähialueilla tehtyä, lähinnä suomenkielistä pop- ja rockmusiikkia 1970 – 80 -luvuilta. Termi on tullut Juice Leskinen Coitus Int. ja Alvari Tuohitorven yhteisestä saman nimisestä kiertueesta vuonna 1975. Kannattaa käydä, jos ajan musiikki ja musiikintekoteknologia kiinnostaa.

Postimuseo

Postimuseossa kerrotaan postin historiasta. Samalla voi tutustua viestinnän historiaan, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Postia ja bittejä -näyttely kertoo viestivän suomalaisen ja Postin tarinan. Esillä on myös viime vuosituhannen lopun ja tämän vuosituhannen kannettavia puhelinlaitteita. Näyttely esittää viestinnän, postin ja digitaalisen elämän ilmiöitä eri näkökulmista.

Postimuseon toisessa kerroksessa oli kohtaamispaikka Kupla. Siellä voi levähtää ja ladata puhelinta sekä puuhata yksin tai yhdessä. Tarjolla on erilaisia pelejä, keskustelukortteja ja lukemista. Kuplasta pääsi suoraan Pelimuseoon.

Kuplassa on lisäksi näyttely Erik Bruunin linnut. Bruunin 100-vuotisjuhlan kunniaksi on seinillä hänen suunnittelemiaan lintuaiheisten postimerkkien luonnoksia. Näyttely on esillä 6.02 – 16.08.2026.

Pelimuseo

Vapriikin pysyvistä näyttelyistä pelimuseon teemoja oli jonkin verran muutettu. Siellä esiteltiin Rajakatse – nimistä liveroolipeliä. Se on pysynyt samanlaisena koko 30-vuotisen historiansa aikana. Peli sai alkunsa vuonna 1995 ja sitä on pelattu yli 100 kertaa ja pelataan tulevaisuudessakin. Kävijät voivat suunnitella Larpmaster-ohjelman avulla oman pelihahmonsa. Näyttelyn on koonnut Rajakatse Fantasia ry.

Vaikka pääpaino on digitaalisissa peleissä, kertoo näyttely myös vanhoista perinnepeleistä, ikisuosituista lautapeleistä sekä kiehtovista roolipeleistä. Museossa pääsee pelaamaan nostalgisia pelejä, tutustumaan harvinaislaatuiseen esineistöön sekä näkemään pelien pinnan alle!

Mikäli pelimuseo kiinnostaa, niin siellä kannattaa käydä ennen elokuun alkua. Pelimuseo sulkee ovensa 3.8.2026 ja aukaisee uusittuna ovensa jälleen 10.8.2026. Ymmärsin, että uusinnassa museolle tulee lisätilaa noin 100m2 ja lisäksi pari uutta teemahuonetta sekä yhä enemmän pelattavia pelejä.

Radioaallon harjalla – Kidekoneesta podcastiin

Radioaallon harjalla esittelee radiolaitteita kidekoneesta podcast-studioon. Näyttely sijaitsee pelimuseon ja kivigallerian välissä. Vanhaa elektroniikkaharrastajaa kiinnostava näyttely. Sopivan kokoinen, ettei ehdi kyllästyä. Myös esitys teekkareiden merirosvoradiosta oli piristävä. Toki studio- ja lähetystekniikkaa olisi voinut olla enemmän.

Kivigalleria

Alakerrasta on kivimuseo siirtynyt toiseen kerrokseen ja on nyt nimellä Kivigalleria. Koska näyttelytila on aiempaa pienempi ja Kivimuseon kokoelma hyvin laaja, eivät aivan kaikki kokoelman kivet olleet mahtuneet näytteille. Esillä on kuitenkin kaikki kokoelman merkittävimmät kiviryhmät ja tietysti kaikki hienoimmat jalo- ja korukivet safiireista meripihkaan. Näyttelyssä on esillä myös kosketeltavia kivinäytteitä. Näyttelyn keskiössä on Kiven voima -näyttelystä tuttu, lähes 70 kivilajia esittelevä Kivet akvaariossa -installaatio.

Luonnontieteellinen museo

Vapriikissa sijaitsee myös Tampereen Luonnontieteellinen museo. Se tarjoaa tietoa Pirkanmaan luonnosta ja siellä tapahtuvista ilmiöistä. Näyttely esittelee vuodenaikojen vaikutusta luontoon ja siellä voi kokea miltä tuntuu silittää metsäjänistä tai miltä luonnossa tuoksuu.

Mennyt maailma -Tampere 1900 -luvun alussa

Luonnontieteellisestä museosta nousin kolmanteen kerrokseen, jossa oli esillä Tampere 1900-luvun alussa teemalla Mennyt maailma. Näyttelyssä kerrottiin kaupungin teollistumisesta. Varmasti kaikille Tampereesta ja Pirkanmaasta kiinnostuneille erittäin avaava kokemus kaupungin kehittymisestä väkiluvultaan Suomen kolmanneksi suurimmaksi kaupungiksi.

Suomen Jääkiekkomuseo

Jääkiekkomuseo on ehdoton käyntikohde kaikille jääkiekon ystäville. Siellä ovat esillä kaikki Suomen jääkiekon huippuhetket ja muutama mukava pelikohde: Laukaisusimulaattori sekä nykyisin myös uusi maalivahtisimulaattori.

Hall of Fame- ja palkintoalueella on esillä Jääkiekkoleijonat sekä suomalaisen kiekkoilun legendaariset palkinnot. Jääkiekkomuseo on alkuperäisen Canada-maljan sekä A-maajoukkueen saavuttamien MM-pokaalien säilytyspaikka. Uudessa näyttelyssä yleisö näkee pääsee myös joukon SM-liigan merkittäviä ja aktiivikäytössä olevia kiertopalkintoja. Tämän vuoden MM -pokaalia ei siellä pettymyksekseni ollut.

Jääkiekkomuseosta palasin alakertaan, sillä siellä oli itseäni eniten kiinnostava Vapriikin näyttely.

Muinais-DNA: Avain menneisyyteen

Olen pienestä pitäen ollut kiinnostunut menneestä maailmasta. En niinkään lähimenneisyydestä vaan siihen mistä tulemme ja mihin olemme päätyneet. Toki olisi mukava tietää mihin päädymme, mutta se ei ole historiaa vaan fiktiota. Näyttely avaa suomalaisten sukujuuret huomattavasti laajemmin kuin kielitiede.

Muinais-DNA on kauan sitten eläneiden eliöiden perimää, jota voidaan eristää muun muassa ihmisten tai eläinten luista tai kasvien jäänteistä. Viime vuosikymmeninä muinais-DNA:sta on tullut keskeinen tutkimusmenetelmä, jonka avulla voidaan tarkastella menneisyyden muuttoliikkeitä, sairauksia ja ihmisten yksilöllisiä ominaisuuksia.

DNA:sta pystytään seuraamaan ihmisten liikkumista huomattavasti pitempään kuin kulttuurin ja kielen kehittymistä. Sillä on myös mahdollisuus seurata mistä kaikkialta kansamme on lähtöisin. Meidän kaikkien sukujuurethan ovat viime kädessä jostain muualta kuin kotimaan kamaralta. Useimmilla meistä on geenejä kaukaa idästä ja etelästä.

Näyttelyssä tutustutaan muinais-DNA:han ja sen tutkimukseen. Laboratoriosta sukelletaan menneisyyteen, missä museokävijä kohtaa tieteellisen tutkimuksen avulla ennallistettuja ihmisiä ja yksityiskohtia heidän elämästään. Näyttelyssä selviää, minkälaisia olivat kymmeniä tuhansia vuosia sitten eläneet neandertalinihminen ja denisovanihminen, ja miten he liittyvät nykyisin eläviin ihmisiin. Geneettistä tutkimuksesta kiinnostuneet saavat vastauksia kysymyksiin minkälaisista arkeologista äiti- ja isälinjoista aiemmat suomalaiset olivat ja mitä nykyiset kaupalliset geenitestitulokset tarkoittavat.

Näyttelyssä ei keskitytä tarkastelemaan muinaisuutta pelkästään DNA:sta vaan sitä tarkastellaan myös esineiden, vaatteiden ja kotieläinten kautta. Vaikka näyttely tarjoaa tutkittua tietoa, sen tavoitteena on puhutella myös niitä, joille DNA-tutkimus on kokonaan uusi maailma. Sisältöä täydentää kirja (Muinais-DNA: Avain menneisyyteen, toim. Ulla Nordfors & Maj Meriluoto, SKS, 2025). Näyttely on esillä Vapriikissa 13.6.2025 – 11.6.2028.

Vapriikki sijaitsee Tammerkosken partaalla entisessä Tampellan tehtaan verstaassa. Virallinen osoite on: Alaverstaanraitti 5, 33100 Tampere. Museokeskus on auki tiistaista sunnuntaihin kello 10-18, maanantaisin suljettu.

Liput: Aikuiset 16€, lapset (7-17-vuotiaat) opiskelijat, varusmiehet ja siviilipalvelusmiehet 8€ Perhelippu 38€ ja se sisältää kaksi aikuista sekä yhdestä neljään alle 18 lasta. Eläkeläiset, työttömät ja yli 10 aikuisen henkilön ryhmät 11€/ henkilö. Alle 7 vuotiaat ja sotiemme veteraanit pääsevät ilmaiseksi. Maksuksi käy myös Museokortti! Perjantaisin klo 15–18 Vapriikkiin on vapaa pääsy. Etu ei koske näyttelyitä: Mennyt maailma, Muinais-DNA, Jalkapallon MM-kisat kautta aikojen, Postia ja bittejä sekä Manserock.

Kohti Finlaysonia

Vapriikista lähdin kohti Aleksandra Siltasen puistoa ja kuivan Tammerkosken ylittävää Palatsinratinsiltaa. Sillan länsipäässä on Palatsin terassi, jossa ajattelin käydä lounaalla. Tottuneena Agia Napan hintoihin, jätin tällä kertaa lounaan väliin. Hinnat olivat kaksinkertaisia ja olut kolminkertainen. Viimeksi mainittu hieman Suomessa ihmetyttää. Litrahinta vähittäismyynnissä on aika lailla sama Suomessa ja Kyproksella, mutta ravintolahinnoissa on huima ero. Pakkohan ei ole ostaa ja tällä kertaa ravintola jäi ilman asiakasta hinnoittelusta johtuen.

Jatkoin matkaani pitkin Polttimonkatua ja käännyin Finlaysonin teollisuusalueelle. Väinö Linnan aukiolla oli esiintymislava, joten varmasti oli ohjelmaakin tarjolla. Tosin missään en huomannut mainintaa asiasta. Olin kuitenkin arkena liikkeellä, joten ehkä viikonloppuna olisi tapahtumia tarjolla. Päämääräkuja oli taiteellisesti kuvitettu kissamaalauksin.

Työväenmuseo Werstas

Väinölinnan aukiolta on sisäänpääsy matkani toiseen museoon: Työväenmuseo Werstaaseen. Sinne ei eksy vahingossa, vaan täytyy hieman katsoa ympärilleen, että huomaa oven. Sen vieressä on ilmoitustaulu, jota ei ihan heti ymmärrä museoon kuuluvaksi.

Työväenmuseo Werstas on oma esittelynsä mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön nimeämä työelämän ja sosiaalihistorian valtakunnallinen vastuumuseo. Museon toiminta-ajatus kiteytyy sanapariin reilusti historiaa. Sillä tarkoitetaan museon laajaa toimintaa: Runsaita näyttelyitä, monipuolisia kokoelmia sekä vilkasta tapahtumatoimintaa. Reiluus on myös asennekysymys, joka näkyy parhaiten museon vapaassa sisäänpääsyssä.

Ovesta vasemmalla on Werstaan infotiski, josta opastetaan museoon. Itse museosalit ovat toisessa kerroksessa, joihin pääsee hissillä tai portaita pitkin. Ne johtavat aulaan, jossa on opaskartta ohjamassa vierailijoita.

Yhteisvoimin

Werstaan päänäyttely on nimeltään Yhteisvoimin. Se kertoo tavallisten ihmisten ponnisteluista kohti parempia aikoja. Ajanjaksollisesti näyttely alkaa 1800-luvulta päättyen noin vuosituhannen vaihteeseen. Itselleni oli yllätys se minkälaisena nykyään näyttäytyy 1970 -luku, kun itse siirryin työelämään. Onneksi pääsin pois eikä minua kiinnitetty esineeksi museoon. Tuntui oudolta käydä 1980 -luvun pankkisalissa ja vaikkapa tutustua 70-luvun terveyskeskuksen odotushuoneeseen.

Teollisuusmuseo

Koko perheen kohde, teollisuusmuseo on kaikille tehdaskaupungin tarinoista kiinnostuneille. Näyttelyssä voi tutustua tehdaskaupungin elämään. Sen iloihin ja suruihin.

Näyttely esittää Tampereen teollisuuden historiaa ja vaiheita. Aikakausiin ja ammatteihin voi eläytyä esineistön, valokuvien ja elokuvien vauhdittamina. Osa esitetystä materiaalista on toteutettu digitaalisin keinoin.

Höyrykonemuseo

Werstaan yksi harvinaisimmista näyttelyistä on Höyrykonemuseo. Näytteillä on Suomen suurin höyrykone alkuperäisellä paikallaan. Kyseinen höyrykone oli 1900-luvun alussa Finlaysonin käytössä voimanlähteenä. Tehoa siinä oli 1650 hevosvoimaa. Mittasuhteetkin on kohtuullisen isot: Vauhtipyöräkin on yli kahdeksan metriä halkaisijaltaan! Höyrykoneen sylinteripari on nimetty sen aikaisen Finlaysonin puuvillatehtaan omistajien vaimojen mukaan Heleneksi ja Marieksi. Konesalin ylätasanteelle on esteetön pääsy, mutta lattiatasolle on mentävä portaita pitkin. Kohde on ehdoton kaikille höyrykoneista pitäville.

Rikoksetta rangaistut

Suomen työlaitosten historia on ollut pitkään suurelle yleisölle tuntematon, vaikka se on osa monen perheen ja suvun tarinaa. Laitokset olivat piikkilangoin ympäröidyt ja niiden toivottiin kasvattavan ja ojentavan työttömiä, irtolaisia, laivatyttöjä ja muita sopeutumattomia 1920-1980 -luvulla. Rikoksetta rangaistut näyttely kertoo miksi työlaitoksia perustettiin, kuka niihin joutui ja miten niissä elettiin.

Näyttely perustuu historiantutkija Katariina Parhin ja valokuvaaja Vesa Rannan Rikoksetta rangaistut -tietokirjaan. Minulle oli yllätys, että saavutettuani aikuisiän, vielä oli mahdollisuus joutua työlaitokseen vain työttömyyden perusteella. Näyttely on esillä 20.9.2026 saakka.

Kalle Kaiharin elämä

Kauppaneuvos Kalle Kaihari (1899–1989) oli työläisperheen poika ja punakaartilainen, joka nousi merkittäväksi vaikuttajaksi usealla elämänalueella. Varsinaisen elämäntyönään hän oli menestynyt vaatekauppias. Paremmin hänet tunnettiin yhtenä Urho Kekkosen lähimmistä miehistä. Kalle oli myös erittäin tunnettu urheilupiireissä. Näyttely kertoo kauppaneuvoksen elämänvaiheista ja Tampereen kasvusta sekä kehityksestä. Näyttelyn toteutusta ovat tukeneet Kalle Kaiharin Kulttuurisäätiö ja Kauppaneuvos Kalle Kaiharin Tukisäätiö. Näyttely on esillä 10.1.2027 saakka.

Eeva Meltion töitä

Eeva Meltio on helsinkiläinen sarjakuvataiteilija, joka on perehtynyt Yhdysvaltojen Keskilännen muuttumiseen hiekkaerämaaksi 1930 -luvulla. Kirjoittamassaan sarjakuvaromaanissa Hiekka (2024, Kraft Ink.) hän kertoo nuoresta Olivesta eli Olliesta, joka monen muun aikalaisen tavoin päätyy öljykentille viljelemään mustaa kultaa. Teos voitti Sarjakuva-Finlandian vuonna 2025.

Sarjakuvaromaani Hiekan maailmasta kertovassa Clouds Hanging Low -näyttelyssä on Eeva Meltion öljymaalauksia sekä The Rig -piirrosanimaatio. Niissä näyttäytyy ihmisen omakseen ottama tasanko, mitä on muokattu ihmisten tarpeiden mukaisesti ja jätetty sitten tuulen armoille. Teokset ovat nähtävillä 23.8.2026 saakka.

Werstaalle on aina vapaa pääsy! Museo on avoinna heinäkuussa joka päivä kello 11–18. Muina aikoina avoinna tiistaista sunnuntaihin kello 11–18.

The Spy museum – Vakoilumuseo

Viimeinen käymäni museo oli Vakoilumuseo. Se sijaitsee myös Finlaysonin alueella Siperian liikekeskuksessa 0-kerroksessa. Tai välikerroksessa. Vakoilumuseo on hieman ”piilossa”, mutta kyllä sinne löytää. Liikekeskus on tätä kirjoittaessa jo remontissa, joka kestää noin vuoden. Tietääkseni Vakoilumuseon aluetta remontti ei koske. Ainakaan lipunmyynnissä eivät olleet tietoisia remontin vaikutuksesta.

Vakoilumuseota markkinoidaan seuraavalla kuvauksella: ”Vaikka pienet esineet ja yksilöt ovat voineet sysätä kehitystä haluamaansa suuntaan, ei kuitenkaan yleinen historiankirjoitus juuri puhu esimerkiksi Richard Sorgesta, jonka välittämät tiedot auttoivat katkaisemaan Hitlerin voittoputken. Tai Enigma-salakirjoittimesta, jonka koodien murtaminen oli elinehto Euroopalle. Vakoilumuseon perusnäyttely koostuu kansainväliselle vakoilulle keskeisistä teemoista.”

Museossa on paljon erilaista roinaa vakoiluun ja vastavakoiluun liittyen. Myös opastus tuntui olevan ammattitaitoista ja samalla erittäin innostunutta. Mielikuvitus suorastaan pääsi valloilleen kuunnellessa tarinoita esillä olevista esineistä. Suosittelen käymään, mikäli on käymässä Tampereen keskustassa.

Vakoilumuseo on auki talviaikaan kello 12-18. Kesäaikaan maanataista lauantaihin päivinä 10-18 ja sunnuntaisin 12-18. Poikkeavat aukioloajat kannattaa tarkistaa museon sivuilta. Liput 2026: Aikuiset 11€, seniorit 8€, opiskelijat 8€ ja lapset (6-15 v.) 6€. Opastukset 80€ / 100€ ja vielä valheenpaljastustesti 50€. Museon sisäänkäyntiin käy myös Museokortti.

Tuntemuksia Tampereella käynnistä

Museokäyntien jälkeen päätin käydä kävelemässä Tampereen keskustassa ja katsella kaupungin arkielämää ennen kuin nousen Helsinkiin menevään Intercity junaan. Huomasin, että meneillään oli Helsingintauti eli keskustassa oli paljon infraa koskevia töitä, talojen saneerauksia ja katujen katkoja, jotka haittasivat autoilun lisäksi meitä jalankulkijoita. Oli suorastaan sääli katsoa kun kaupungin keskustaa revitään auki katu kerrallaan ja kuivaksi ajetun kosken viereisiä puistoja oli aidattu tai lippusiimoin rajattu. Miksi näin parhaimpaan kotimaan turismiaikaan? Toivottavasti tilanne ei heikennä Tampereen vetovoimaa kesäkaupunkina.

Toinen asia joka ihmetytti oli ravintoloiden aukioloaika. Aika moni aukaisee vasta klo 14 tai sen jälkeen. Missä ovat lounasravintolat? Siis muut kuin hotellien ja kauppakeskusten yhteydessä toimivat pikaruokapaikat. Itse kävin Koskikeskuksessa myöhäisellä lounaalla. Voin suositella 3. kerroksen Manhattan Steak Housea. Päivän tarjoukset alkavat noin 10€ korvilta ilman juomia.

Myöhäisen lounaan jälkeen jatkoin kohti rautatieasemaa, joka oli täynnä ihmisiä. Istumapaikkoja ei ollut vapaana. Rataohjausjärjestelmissä oli taas jotain vikaa, joka näytti viivästyttävän melkoisesta Helsingin suunnasta tulevia junia. Omani tuli kuitenkin pohjoisen suunnasta ajoissa, joten asemalla oloaika jäi onneksi lyhyeksi.

Oletko käynyt Vapriikin tyylisessä monimuseossa? Mitä pidit käynnistä? Oliko läkähdyttävästi nähtävää vai juuri sopivasti? Kerro tunnelmistasi sivun alareunan komenttikentässä.