Gran Kanaria: Galdar ja Cueva Pintada

Galdar on kunta Gran Kanarian pohjoisrannikolla. Sen nimi tulee sanasta Agaldar, jonka on tulkittu tarkoittavan kuninkaallista kaupunkia. Galdar oli aikoinaan guanchien keskus, jossa hallitsi toinen Gran Kanarian guanchien kuninkaista, joten siellä on paljon arkeologisia paikkoja. Niistä kuuluisin on El Museo y Parque Arqueológico Cueva Pintada eli paikallinen luolamuseo, jossa on maalein koristeltu luola.

Kävin Galdarissa marraskuussa 2021. Kanarian saarilla oli voimassa muutamia koronasta johtuvia rajoituksia ja määräyksiä, jotka vaikuttivat museoissa käymisiin ja muihin sisätiloissa tapahtuviin aktiviteetteihin. Lähinnä kävijöiden yhtäaikaisiin määriin ja maskien käyttöön.

Kiersin Maspalomasista Galdariin rannan kautta. Se on nopein ja saattaa olla myös lyhin reitti. Onhan vuoriston serpentiineissä ajaminen hidasta ja mutkittelu pidentää matkaa uskomattoman paljon.

Galdarin keskustaan mennessä ei kannata laittaa osoitetta navigaattoriin. Keskusta-alueella ei juurikaan saa pysäköidä, joten paikallisetkin jättävät auton maksullisille pysäköintialueille. Lisäksi Kanarialla on paljon yksisuuntaisia teitä, joten suunnistaminen vanhoissa kaupungeissa saattaa olla aluetta tuntemattomalle haastavaa.

Seuraava ohje riittänee. Gran Kanarian pohjoisrannan valtatieltä GC-2 noustaan liittymästä 25 suuntaan Galdar ja Sardina, josta tulijat kääntyvät ensimmäisestä ympyrän liittymästä Generalille. Pienen matkan päästä käännytään Calle Maninidralle, jota ajetaan ensimmäiseen ympyrään. Tästä ympyrästä on ohjaus vasemmalle maksulliselle pysäköintialueelle. Toki Galdarissa on muitakin parkkialueita, mutta aluetta paremmin tuntemattomilla tämä on helpoiten saavutettavissa ja sieltä on myös helppo jatkaa matkaa. Täällä on myös usein tilaa.

Itselleni kävi ”vanhanaikaisesti” eli navigaattori osoitti Museo Cueva Pintadalle. Eli siinä sitten ajoin pikkukujia pitkin ja päädyin umpikujaan. Edessä oli teräsverkkoportti, jonka edessä seisoi mies ja vieressä istui vanhempi naisoletettu. Luonnollisesti pysähdyin miehen eteen, muuta mahdollisuuttaan ei ollut. Hän käveli sivuikkunan kohdalle, avasin ikkunan ja herra kertoi kansainvälisellä kielellä eli espanjaksi, pari sanaa englantia ja käsillä, että täällä on ajo kielletty ja siitä seuraa sakko. Hän avasi ystävällisesti ainoastaan viranomaisille tarkoitetun portin ja antoi minun suorittaa käännöksen, jotta voin palata edelliseen risteykseen ja siitä takaisin kaupunkiin johtavalle tielle ja edellä mainitulle pysäköintialueelle. Pysäköinnin hinta käydessäni oli euron alkava viiden tunnin jakso.

Pysäköintialueelta suuntasin kävellen suoraan vastapäiselle tielle, joka päättyy t-risteykseen. Lähdin vasemmalle ja saavuin Plaza de Santiagoon.

Aukion länsireunalla on 1.7.1486 perustettu kirkko Parroquia de Santiago Apostol. Kannattaa vilkaista sisälle, jos paikalle sattuu.

Plazan ympäristössä oli muutamia ravintoloita ja kahviloita. Olin sen verran ajoissa paikalla, että terasseja vasta viriteltiin asiakkaita varten.

Lähdin etsimään pääkohdettani eli maalatun luolan museota, El Museo y Parque Arqueológico Cueva Pintadaa. Sinne oli helppo kulkea. Takaisin samaan suuntaan mistä tulin, mutta ei käännytä pysäköintialueelle päin vaan jatketaan suoraan. Jälleen kerran tulee vastaan t-risteys. Tässä käännytään vasemmalle ja muutaman askeleen kulutua museon sisäänkäynti jo näkyy.

Museoon sisälle siis. Ensin ovella tulee vastaan vahtimestari. Ei päästä sisään ennen kuin uitan kädet käsidesissä. Sen jälkeen kysyy tarvitsenko opasta. En tarvitse. Vasta sitten pääsen kassalle maksamaan kolmen euron sisäänpääsymaksun. Sisäänpääsylippuun virkailija kirjoitti kellonajan. Siitä kohteissa olevat oppaat voivat tarkistaa, että ihmismäärä ei kasva liian suureksi. Eli aikajärjestyksessä mennään. Onhan vielä koronarajoitukset Gran Kanarialla voimassa. Aluksi oli näyttely arkeologisista löydöksistä.

Koronarajoitukset tekivät sen, että itse luola-asumuksissa meni varsin paljon aikaa. Määrärajoitus ja kahden metrin välimatkat, joita alueen oppaat valvoivat, hidastivat ihmettelijöiden vaeltamista alueella.

Itse luola-asunnoista on varsin vähän kuvia, sillä oppaat valvoivat kuvauskieltoa. Joitain kuvia sain kuitenkin napsittua rekonstruoiduista tiloista.

Vaikka kuvat tällä kertaa ovat vain hailea aavistus museoalueesta, niin suosittelen käymään jos Galdariin satutte menemään. Galdar on kaupunkina toimelias ja sieltä puuttuu etelärannan turhankin rauhallinen keskipäivän ilmapiiri. Tätä todistaa sekin, että täällä ei juuri näkynyt se vende (myytävänä) ja se alquila (vuokrattavana) kylttejä yritysten ikkunoissa.

Galdarista palasin vuorireittiä pitkin ja näkymät olivat sen mukaisia.

Matka pitkän päivän jälkeen vuorten yli on aika raskas. GC-2:sta rakennetaan vielä ja tämän tästä ajetaan pitkin kippuraista GC-200 tietä. Matkalla on paljon kuorma-autoja ja rekkoja, sillä Gran Kanarian pohjoisrannan kuljetuksia lähtee Teneriffalle Puerto de las Nievesin sataman kautta. Suosittelen ehdottomasti ajamaan GC-200:n kautta, jos nauttii huimista näköaloista ja serpentiinitiestöstä. Tie on sen verran leveä, että ei tarvitse pelätä vastaantulevia raskaitakaan ajoneuvoja. Pienellä poikkeamalla voi halutessaan käydä vaikkapa Risco de Fanequella, yhdellä maailman korkeimmista meren äärellä olevista jyrkänteistä. Korkeusero 1027 metriä!

Vaikka Gran Kanarialla on hyvät joukkoliikenneyhteydet, niin voin suositella auton vuokrausta. Silloin voi pysähdellä kiinnostavissa paikoissa ja näkee myös paikkoja, joihin ei ole julkista liikennettä.