Spinalonga

Spinalonga on karu, kuiva ja kivinen saari, jonka pinta-ala on noin kahdeksan ja puoli hehtaaria. Strategisen sijaintinsa vuoksi Eloundan luonnonsataman suulla, se oli linnoitettu ja palveli useissa erilaisissa rooleissa vuosisatojen ajan. Antiikin aikana saari aidattiin suojelemaan muinaista Olousin kaupunkia.

Venetsialaiset rakensivat sinne linnoituksen vuonna 1579 osana Kreetan suojeluun rakentamaansa linnoitusketjua. Alkuperäisen linnoituksen on suunnitellut Genese Bressan. Linnoitusta pidettiin aikanaan valloittamattomana ja niin se myös oli. Linnoituksessa oli oma ruutivalmistamo ja 35 tykkiä.

Vaikka osmaanit valloittivat Kreetan, niin he eivät koskaan valloittaneet Spinalongan linnoitusta. Vasta vuonna 1715 saari luovutettiin osmaaneille piirityksen jälkeen. Osmaanit rakensivat alueelle paljon asuntoja ja 1800-luvun lopulla saarella oli jo noin 200 asukasta ja yhteensä 25 kauppaa tai työpajaa.

Vuonna 1903 Kreetan valtio perusti saarelle lepraa sairastavien siirtokunnan. Sen ensimmäiset 25 potilasta asetettiin sinne vuonna 1904. Alun perin saarelle karkoitettiin vain Kreetalla asuvia lepraa sairastavia.

Vuonna 1913 Kreetan tullessa osaksi Kreikkaa myös muualta Kreikasta siirrettiin lepraa sairastavia saarelle. Valtio maksoi korvauksia jokaiselle saarelle tulijalle. Näin Spinalongalla oli oma talousjärjestelmänsä.

Leprasiirtokunnalla oli lääkärijohtaja, hoitohenkilökunttaa, talonmies, talousosasto ja pappi. Potilaat asuivat olemassa olevissa rakennuksissa sekä 1930-luvulla rakennetuissa uudemmissa rakennuksissa. He asuivat itsenäisesti ja olivat vastuussa toimeentulonsa hankkimisesta. Siirtokunta suljettiin vuonna 1957 ja viimeiset potilaat vietiin Ateenaan.

Nykyään Spinalonga on Kreetan toiseksi suosituin arkeologinen kohde Knossoksen jälkeen. Saarella vierailee normaaleina kesinä 1200-1500 henkeä päivittäin.

Matka Spinalongalle

Lähdin kohti Plakaa hieman kello seitsemän jälkeen Agii Apostolista, läheltä Haniaa. Matka kesti noin kolme ja puoli tuntia pysähdyksineen. Plakassa olin aika tarkkaan puoli yksitoista.

Ensimmäinen pysäköintialue on noin 100 metriä ennen laiturialuetta. Siellä on usein hyvin tilaa, koska moni ajaa siitä ohi Eloundasta päin tullessa. Seuraava pysäköintialue on melkein Spinalongalle lähtevien veneiden laituria vastapäätä. Ainakin näin huhtikuun aamupäivällä siinä oli hyvin tilaa. Sinne kuitenkin jää myös retkibussit eli se täyttyy nopeasti. Jos sinne ei mahdu, niin seuraava helppo parkkipaikka on muutaman sadan metrin päässä olevan Plakan uimarannan parkkipaikka. Myöhemmin saapujille sekin saattaa olla täysi.

Laiturilla on lipunmyynti veneisiin. Lipun hinta oli 10€. Luonnollisesti hinta on meno-paluumatkalle.

En joutunut odottamaan kovin pitkään seuraavaa Spinalongalle menevää venettä. Se pääsi lähtemään kymmenen minuutin kulutua lipun ostosta.

Vene oli yksikantinen purjevene ja meitä oli siinä noin 30 henkeä. Vene näkyy oikeassa laidassa laiturikuvassa. Aika tiukkaan siis istuimme. Toiveikkaana luulin, että laiturissa seisova vene olisi ollut meille. Vaan ei. Se oli varattu retken tilanneille. Pieni purtemme keikkui aika voimakkaasti vaikkei ollut kovaa tuulta.

Spinalongalla

Vene rantautui nykyiselle isommalle laiturille. Saattaa olla, että se toimi ennen vanhaan myös siirtokunnan huoltolaiturina tai lentovenesatamana. Sillä puolella on portti ja porttikäytävä linnoitukseen. Matka saarelle kesti kymmenisen minuuttia. Kartasta näkee kaikki merkatut kohteet. Laituri on oikealla reunalla info- ja lipunmyyntipisteen kohdalla.

Sisäänpääsy linnoitukseen maksaa yli 25 vuotiailta kahdeksan euroa. Paitsi, jos on yli 65 vuotias, niin hinta on neljä euroa. Alennus saattaa koskea myös muita ryhmiä. Lipunmyyntiin oli jonkin verran jonoa. Hieman ennen venettämme oli tullut isompi vene täynnä retkivieraita. Ilmeisesti Agios Nikolaoksesta.

Linnoitukseen mennään eteläisen portin kautta, joka on lipunmyynnistä vasemmalla pienen nousun jälkeen.

Portista käytävä kulkee hieman myötäpäivään kaartaen. Liian vähän, että sillä olisi ollut strategista merkitystä linnoituksen puolustajille. Genese on varmasti piirtänyt kaarroksen vanhasta muistista.

Ensimmäinen kyltti ehdotti käyntiä Tiepolun linnoituksen osaan ja sieltä ylös portaita ja polkua pitkin Mezzaluna Moceniga pyörötorniin. Menin ehdotuksen mukaan. Portin jälkeen kiipesin ensin Tiepolun linnoituksen osaan. Sieltä oli hyvät näkymät Plakaan ja Eloundan lahdelle.

Tiepolun linnoitukselta lähdin ensin hyviä portaita pitkin kohti Mezzaluna Mocenigaa. Mutta kuten niin monesti, niin nämäkin portaat kapenivat ja askelnousu kasvoi mitä korkeammalle pääsin.

Myös oviaukko oli niin kapea ja matala, että sain ottaa hatun pois päästä ja mennä lähes poikittain sisälle. On mahtanut olla varsin jännät paikat haarniska päällä ja varustukset mukana yrittää tästä rakosesta sisään.

Mezzaluna Moceniga oli pienoinen pettymys. En kiivennyt muurin päälle, vaikka se ei ollutkaan kielletty.

Palasin takaisin alas ympärysmuuria seuraavalle kadulle. Siellä oli jo pari isoa oppaan vetämää ryhmää. Toinen oli ranskankielinen ja toinen englannin. Seurasin englanninkielistä opasta hetken aikaa hieman ryhmän takana.

Kadun alkupäässä on ottomaanien miehityksen aikaisia rakennuksia ja pienehkö tori. Niiden restaurointi näytti olevan kesken.

Samalla alueella oli muutamia siirtokunnan liikkeitä, joiden fasadit oli maalattu värikkäästi. Mahtoivatko ne olla siirtokunnan aikaan yhtä värikkäitä? Nykyään liikkeet ovat virallisesti Spinalongan museota. Tiloissa esiteltiin kuvin ja esinein linnoituksen ja siirtokunnan historiaa sekä ajanviettotapoja.

Taloista on kohtuullinen määrä vielä nähtävillä. Tosin suurimmasta osasta katot puuttuvat eikä läheskään kaikkiin saa mennä romahdusvaaran ja tippuvien kivien takia.

Restaurointi jatkuu alueella. Kadun viereisissä rakenteissa oli menossa monessa kohtaa korjaukset. Ehkä sen takia, että tällä puolella katu on rakennusten välissä ja rakennusten romahdusvaara yritetään estää.

Läntisellä kadulla on myös leprasiirtokunnan ehkä surullisin paikka. Siellä on laituri, johon tuotiin siirtokuntaan loppuiäksi siirrettävät sairaat. Laiturin takana muurissa on rautaisin kalterein varustettu portti. Se ei ehkä ole mukavin näky ihmiselle, joka tietää jäävänsä muurin toiselle puolelle.

Portin takana, oikealla puolella näkyy oviaukko. Siellä sijaitsee Garnisonin talo, leprasiirtokunnan desinfiointirakennus. Kaikki saarelle lähetetyt sairaat desinfioitiin rakennuksessa ennen siirtokuntaan pääsyä.

Garnisonin talosta eteenpäin oli ottomaanien ja 1930 rakennetut leprasiirtokunnan asunnot. Siirtokunnan asukkaat käyttivät molempia.

Asuinkortteleista eteenpäin oli mahdollisuus tutustua vain linnoituksen muuriin. Muuri kiertää yhtenäisenä koko saaren eikä pohjois- ja itäreunalla ole rakennuksia. Lukuunottamatta yhtä kirkkoa. Muurissa on myös muutamia tähystystorneja, joista vartijat saattoivat tähystää ulapalle mahdollisen avomereltä tulevan vihollisen varalta.

Ylempänä sisääntuloväylää vartioi Mezzaluna Moceniga.

Huomasin, että aivan kallion päällä oli ihmisiä! Päätin nousta sinne. Ylös ei pääse portaita pitkin, mutta aika moni kulki sinne juuri Mezzaluna Mocenigan kautta. Siellä jossain täytyi olla kulku ylös.

Ylhäältä oli todella komeat näköalat. Kannatti kiivetä.

Alas tulin kohti museota. Ensin jyrkästi laskevaa, hiekkaista polkua ja sitten kivettyä portaikkoa pitkin. Matkalla oli raunioita ja kauniita, kapeita kujia.

Tästä jatkui portaat suoraan museoalueen eteen. Jatkoin samaa tahtia tuloportista ulos ja laiturille odottamaan venettä, jolla pääsisin takaisin Plakaan.

Paluu Plakaan ja hotellille

Meille kerrottiin tullesssa, että veneen kävisivät noutamassa noin 30 minuutin välein. Ei aivan pitänyt paikkaansa. Ensimmäinen, joka ei ollut varattu matkatoimiston retkiveneeksi, tuli vasta 50 minuutin kuluttua siitä kun olin laiturille saapunut. Enkä tullessani ollut nähnyt, että veneitä olisi juuri lähtenyt. Lopuksi meitä odotti ainakin kaksi veneellistä pääsyä takaisin Plakaan. Hetken pelkäsin, että meidän oli tarkoitus jäädä tänne ja perustaa uusi siirtokunta.

Viimein vene tuli ja alkoi kova rynniminen siitä, kuka mahtuu mukaan. Vanha kiilaaja, minä, tietysti ensimmäisten joukossa. Veneitä olikin loppujen lopuksi lähes ruuhkaksi asti ja kaikki pääsivät pois.

Taakse jäi Spinalangan linnoitus ja leprasiirtokunta. Pääsimme pois.

Automatka takaisin Agii Apostoliin kesti saman verran kuin tullessakin. Kreetalla tuntui olevan varsin vähän liikennettä. Ehkä se johtuu turistien vähäisestä määrästä vielä huhtikuussa.

Lyhyestä kertomuksesta huolimatta minulla meni aikaa Spinalongan saarella lähes neljä tuntia. Toki kävin kahvilla ja odottelin venettä. Olisi voinut mennä kauemminkin.

Ehdoton suositus ainakin heille, jotka majoittuvat Kreetalla Iraklionista itään. Agios Niklaoksesta on edullisia veneretkiä Spinalongaan kuten myös Eloundalta. Länsi-Kreetalta tulijoille vinkiksi, että kannattaa ottaa huone Plakasta, Eloundasta tai Agios Nikolauksesta päiväksi tai muutamaksi ja tutustua koko Itä-Kreetan nähtävyyksien tarjontaan.