Lanzarote autolla. Päivä 2

Lanzarote autolla. Päivä 2

Toisena autoilupäivänä ensimmäisenä kohteena on El Golfo ja siellä tietenkin vihreä järvi eli El lago verde. Paikalliset kutsuvat sitä nimellä El Charco de los Clicos siellä aiemmin eläneiden äyriäisten mukaan. Äyriäiset hävisivät kun joku valopää keksi päästää muutaman kilpikonnan järveen. Herkulliset äyriäiset maistuivat kilpikonnille. Tai näin ainakin kerrotaan.

Tällä kerralla osasin varautua ja käännyin El Golfoon riittävän ajoissa Yaizan lännenpuoleisesta, alueen toisesta ympyrästä. Tämä on hieman hankala paikka eli El Golfiin vievä tie lähtee ympyrästä vasta LZ2:lle takaisin päin lähtevän liittymän jälkeen. Siis jos tulee Arrecifen suunnalta. Se on itseasiassa sama LZ703, jota yritin kiertää edellisenä päivänä rannan kautta. Tästä suunnasta matkan teko onnistui. El Golfo on pieni kylä. Vakituisia asukkaita noin 160.

Kuva otettu El Lago Verdeen johtavalta polulta. Kylä oikealla reunalla.
Parkkipaikalla on kahvila
Parkkipaikalla oli muutama auto ja pari bussia heti aamusta. Taitaa bussit käydä täällä ennen suuntaamista kohti Timanfayaa

Itse kylän ranta on hyvin kivikkoista. Mikä ei ole ihme sillä El Lago Verde sijaisee tulivuoren kraaterissa.

El Golfon rantaa

El Golfosta suuntasin takaisi tietä LZ703 Yaizaan ja siltä ympyrästä LZ2:lle. Tätä aina Arrecifen kehätielle josta LZ1:lle. Tätä sitten niin pitkään, että tuli Jardin de Cactukselle. Se oli seuraava pysähdyspaikkani. Jälleen paikan suunnittelija oli Lanzaroten suuri mies, Cesar Manrique.

Jardin de Cactuksen portti ja lipunmyynti

Sisäänpääsy maksoi 6,5€ aikuiselta. Lapset (7-12) puolet siitä. Ihan pienten lasten perään on syytä katsoa. Kaktusten piikit eivät ole miellyttäviä.

Jardin de Cactukselta matka jatkui Los Jameson del Agualle. ”Jameo” on guanchien sana, joka viittaa reikään joka synttyy laavaluolan katon romahduksesta.

Los Jameson del Agua on luonnon muovaamiin jameoihin Cesar Manriquen suunnittelema tila, johon on toteutettu taiteen ja kultuurin matkailukeskus. Se avajaisin vietettiin vuonna 1977. Luolan lammessa asustelee ainutlaatuisia sokeita, yhden senttimetrin kokoisia albiinorapuja. Ne ovat erittäin herkkä ruosteelle, joten kolikoiden heittäminen lampeen on ankarasti kielletty. Sisään maksoi 10€ aikuiselta ja, kuten niin usein, 7-12 vuotiailta sisäänpääsy on puolet aikuisten hinnasta.

Lähdin Jameos del Agualta suoraan tien LZ1:n yli katsomaan Cueva de los Verdesin luolaa. Se on osa La Corona -tulivuoren purkauksen aiheuttamaa vulkaanista putkea. Putki muodostui noin 5 000 vuotta sitten, kun erittäin nestemäiset laavat laskeutuivat tiiviimpien laavojen alle ja loivat suuren pitkänomaisen ontelon. Cueva de los Verdesin lisäksi myös Jameos del Agua kuuluu tähän laavaonteloon. Putken kokonaispituuden arvellaan olevan vuorelta rannikolle noin seitsemän kilometriä ja meren alla puolitoista kilometriä muodostaen siellä Atlantin tunnelin.

Ilmainen pysäköintialue on lähellä luolaa ja siellä ovat myös vessat. Liput opastetulle matkalle maan alle maksavat aikuisilta 10€ ja 7-12 vuotiailta 5€ . Ilman opasta ei luolaan ole asiaa. Opastukset alkavat 20 minuutin välein.

Itse en opastetua retkeä jäänyt odottamaan vaan jatkoin kohti Tahíchen kylää ja César Manrique säätiötä.

César Manrique säätiön sisäänpääsy on aikuisilta 10€ ja 7-12 vuotiailta lapsilta 3€. Rakennuksen välittömässä lähesyydessä on paljon vapaata pysäköintitilaa. Osoite säätiölle on Taro de Tahíche – C/ Jorge Luis Borges, 16 35507 Tahíche. Lanzarote.

Rakennus on vaikuttava. Varsinkin jos se on joskus toiminut asuntona. Hieman sokkeloinen, mutta hyvin mielikuvituksellinen ja maastoon hyvin muovautuva. Suosittelen käymään.

Säätiöltä ajoin takaisin hotelille San Bartolomen ja Campasiton monumentin kautta. Monumentin on suunnitellut: kukas muu kuin Cesar Manrique.

Jesus Soton teräksestä ja betonista valmistama ja Cesar Manriquen suunnittelema monumentti

Campasiton monumentti osoittaa Cesar Manriquen arvostuksesta Lanzaroten maanviljelijöille. Teosta kutsutaan myös maaseudun hedelmällisyyden muistomerkiksi.

Optimized by Optimole