Patikkaretkellä Agia Marinassa
Aika harvoin olen törmännyt artikkeleihin tai kertomuksiin lyhyistä patikkaretkistä Kreetalla. Tai ylipäätään missään. Kreetan retkissä korostuu erilaisissa rotkoissa vaeltelu ja muutenkin pitkät patikkamatkat. Moni meistä kuitenkin kaipaisi pieniä, enintään muutaman tunnin retkiä lähellä majoittumispaikkaa. Aiemmin olen kirjoittanut reitistä Plataniaksesta Agia Järvelle. Täällä kertaa lähdin lenkille tammikuun 8. päivä 2023. Oli pouta, hieman pilviä ja lämpöä 16 astetta eli aivan mainio keli suorittaa pieni päivälenkki.
Tarkoitus oli kävellä pisin, punaisella merkattu reitti eli 6,4 km. Asuinpaikasta on Agia Marinan kaupungintalolle noin 400 metriä ja kokonaismatkaksi tuli siis noin 7 km. Toki poikkesin usein ihailemaan maisemia hieman sivuun, joten varmasti 8 km tuli tällä kertaa talsittua. Matkan varrella piti olla myös ”Water Cave” -luola.
Reitti oli hyvin viitoitettu. Opasteissa näkyivät matkat kaupngintalolta. Näin ainakin ymmärsin. Tosin loppumatkasta tuli aika merkillisiä opasteita eteen. Toinen, jo varmasti lukijoidenkin huomaama, seikka oli, että kaikki ovat Route 1:siä. Kartassahan vihreä oli Route 1, keltainen Route 2 ja punainen Route 3. No ollaan Kreikassa, joten kaikki on ”sinne päin”.
Jo alkumatkasta olivat maisemat upeita ja oliivilehdot kukassa. Siis ne missä ei ollut verkkoja maassa oliivien poimitaa varten.
Ylämäkeen kiivetessä matkan varrelle jäi Villa Life ja Andromia Studios & Apartements. Seuraavana oli risteys jossa sijaitsee Villa Ariella ja seuraavat opasteet. Hieman Ariellan jälkeen kääntyy lyhin n. 2,8 km lenkki takaisin päin kohti Agia Marinan kylää.
Jatkoin itse punaisen opasteen mukaista reittiä eteenpäin. Koko ajan ylöspäin. Vaikka reitti on lyhyehkö niin puolet siitä on lähes yhtäjaksoista nousua. Samalla rakennukset vähenevät ja tie kapenee.
Noin 1,6 km päässä kaupungintalolta ja 2 km majapaikastani tulee Meliades Villas apartementit tien oikealle puolelle.
Ja matkaa jatkuu vielä ylemmäs. Seuraava risteys, josta keltainen reitti erkanee, on n. 2 km opastaulusta ja 2,4 km lähtöpaikastani. Keltainen, lyhempi reitti, jatkaa alas laaksoon kun taas seuraamani punainen reitti nousee vielä ylös.
Seuraavaksi tuli risteys, josta ohjaus oli vasemmalle. Sen verran voin vihjata, että myös oikealle menevää hiekkatietä pitkin pystyy jatkamaan reitillä. Luulen myös, että oikealle menevästä tiestä heti kääntyen oikealle päätyy water cavelle. Sinne johtavalla tiellä oli tällä kertaa kieltomerkit edessä enkä siis mennyt pidemmälle.
Ylöspäin tarpominen jatkui vielä. Kohta kuitenkin olin saavuttamassa korkeimman kohdan reitissä. Vasta 2,6 km oli tultu kaupungintalolta. Seuraava opas oli aika tarkaan 3km päässä kaupungintalosta. Tässä kohtaa kannattaa jatkaa opasteen mukaan, sillä oikealle johtava haara vie linkkitornille (tuli käytyä).
Siis ei kannata mennä linkkitornille. Joutuu tulemaan samaa kautta takaisin. Sen verran korkeuseroa.
Linkkitornin kohdalla reitillä on näkymä laaksoa pitkin suoraan Agii Theodorille. Tässä jälleen huomaa, ettei valokuva anna oikeutta koetulle maisemalle. Kannattaa käydä katsomassa ”livenä”.
Laakson jälkeen olin kaikkein korkeimassa kohdassa ja sieltä alkoi laskeutuminen kohti Agia Marinaa. Samalla käydään oikealla näkyvän harjanteen Hanian puolella. Muutenkin kapea tie oli näillä kohdin myös aika heikossa kunnossa. Reuna oli sortunut ja jälleenjääneen asfaltin alla oli kymmeniä senttejä pelkää ilmaa.
Paluumatkalla toisella puolella laaksoa oli mukavat näköalat Kolymvariin ja länteen päin.
Matka jatkui pienen mäenharjan toiselle puolelle ja sieltä aukesi puiden välistä näköala kohti Hanian kaupunkia.
Hetken kuluttua näkyikin jo seuraava kyltti ja oli aika kääntyä kohti Haniaa. Tässä vaiheessa alkoi hieman ihmetyttää, sillä luulin olevani menossa takaisin Agia Marinaa.
Koko ajan kuitenkin matka jatkui alaspäin ja hetken kuluttua tulikin jo opaste, joka käänsi reitin taas kohti lähtöpaikkaa. Puoli kilometriä tuli taas lisää kylttiin?
Tästä matka vie oliivilehtojen läpi louhokselle. Nyt ei louhoksella näyttänyt olevan mitään toimintaa, mutta maansiirtokoneista päätellen, arkipäivisin saattaa paikalla pyöriä raskaita ajoneuvoja. Kannattaa seurata ympäristöä, jos paikalle sattuu aktiivisena aikana.
Louhouksen alueella yhdistyi hetkeksi myös keltainen, eli 4,2 km lenkki tienpätkälle. Ei tosin kovin pitkäksi matkaa. Opasteet ovat miltein peräkkäin.
Jatkoin punaista reittiä pitkin. Tässä kohtaa reitti on jo aika lailla laakson pohjassa, joten maisemakin oli sen mukainen. Oliviilehdot olivat kukassa ja näkymät olivat kuin Suomessa alkukesällä.
Viimeinen reittivalinta tuli ennen siltaa, jossa mennään kansallisen tien alta. Jos olisin jatkanut suoraan tien ali, olisin päässyt oikaisemaan Agia Marinan kaupungintalolle. Päätin kuitekin mennä opasteen mukaan eli mennä ali vasta seuraavasta risteyksestä.
Yhteenvetona totean, että 6,4 km kävelylenkki oli aivan sopiva harjoittelukierros tulevia patikointeja varten. Hieman ihmetyttää kreetalaisten ajatus nimetä kaikki ROUTE 1:ksi ja erottaa ne vain erivärisin opastein. Varsinkin kun kaupungintalon opasteessa ne on nimetty ROUTE 1, ROUTE 2 ja ROUTE 3.
Kokonaisuutena puolet matkasta on lähes yhtämittaista nousua ja toinen puoli laskua. Erittäin mukava kävellä, sillä missään vaiheessa ei tarvitse mennä maastoon vaan lenkki kiertää asfaltoiduilla teillä. Sykekin pysyy hyvällä tasolla varsinkin alkumatkasta. Jos on uudet vaelluskengät, on matka juuri sopiva niiden ”sisäänajoon”. Aika harvassa paikassa Kreetallakaan voi suoraa rantahotellilta lähteä näin hyvälle kävelylenkille. Ennen kaikkea maisemat ovat mykistyttävät.
Discover more from Matkalla maailmalla
Subscribe to get the latest posts sent to your email.
Usein on tosiaan niin, että valokuva ei anna oikeutta koetulle maisemille. Tässä tapauksessa maisemien upeus kuitenkin välittyy myös valokuvista, näyttää todella hienolta!