Kaktuksia ja muita nähtävyyksiä Gran Kanarialla.
Torstaina huomasin, että olisi mukava käydä myös pohjoisrannalla. Hotellin viereisellä vuokraamolla ei ollut kohtuuhintaista autoa tarjolla, joten se se piti hankkia muualta. Onneksi Espanjassa toimii Cicar -niminen vuokraamo. Sinne vaaditaan pakkorekisteröityminen, mutta toisaalta autojen vakuutukset ovat omavastuuttomia. Eli mitään 700€:n vakuutta ei varata kortilta ja maksun voi myös hoitaa käteisellä. En efectivo, kuten paikalliset sanovat. Hieman saattaa olla kalliimpi kuin jotkut muut. Toisaalta valitsin fiat 500:n ja sen hintahaarukka näyttää olevan täysvakuutuksin ilman omavastuuta 37€ – 52€ yhden päivän vuokraukselle. Cicarin 40,37€ oli aivan passeli. Varmaan täytyy joku vakuus tarjota bensaa vastaan, mutta tuskin yli 50€:a.
Vaan hyvinpä kävi. Vuokraaja tarjosi Fiat 500 electricoa, koska en tarvinnut autoa kuin yhdeksi päiväksi. Siis täysähköautoa samaan vuokraushintaan eli 40.37€. Täydellä latauksella eikä sähkön käytöstä veloiteta. Otin sen.
Säästin siis ainakin polttonestekulut. Toisaalta matkalla ei ehkä pääse lataamaan, jos akun varaus loppuu. Sen riskin otin. Onhan Gran Kanaria varsin pieni saari eli ympäriajo on alle 200km ja myyjä takasi matkaksi 350km. Toki vuorten yli nousu hieman verottaa kapasiteettia, mutta toisaalta alaspäin tullessa serpentiineissä hidastaminen kerää jarrutusenergiaa takaisin akkuun.
Ajoin saaren ympäri myötäpäivään. Ensimmäinen must see kohde oli Los Azules. Sateenkaarivuori. Maisemat ovat todella komeat ja tulivuoren muovaava vuorenseinämän väritys mielenkiintoinen. Ilmeisesti kuparia on tarjolla. Siihen viittaa vihreä väritys. Tosin nimi Azules viitaisi siniseen, mutta sinistä en nähnyt. Täällä on ilmeisesti jonkinlainen putous kovan sateen jälkeen. Ehkä siitä nimi Azules. Paikalta on todella komeat näkymät. Harmi, että kuvissa ei syvyysvaikutelma tule hyvin esille. Kannattaa käydä paikan päällä.
Seuraava eteen sattunut kohde oli Cactualdea -puisto. Palmuja, aaloeita, agaaveja ja traakkipuita ja väleissä kaktusrykelmiä. Kaktuksia oli Kanarian ulkopuoleltakin. Paljon Meksikosta ja Väli-Amerikasta. Sisäänpääsy maksoi 6€ aikuiselta.
Kukot ja riikinkukot käyskentelivät käytävillä ja aasi vaati huomiota.
Puistossa on myös guanchien luolasto. Se antaa kuvan alkuasukkaiden asumisesta.
Alueella on käytössä amfiteatteri. Luulisin, että siellä järjestetään myös näytöksiä. Lisäksi löytyy ainakin yksi ravintola. Toinen saattoi olla päivällä kiinni.
Liikuntaesteisin on hyvä huomata, että suurin osa kaktuspuistosta on mäkisessä maastossa. Jos jaksaa ja voi kävellä rinnettä ylös, niin näkee La Aldea de San Nicolasin kasvihuoneita. Toki amfiteatteri, ravintola ja wc:t ovat samalla tasalla kuin sisäänkäyntikin.
Alunperin piti ohikulkiessa pistäytyä myös Agaeten sataman uimarannalla, Puerto de las Nievesiin, mutta ehdin wikipediasta lukea paikallisen nähtävyyden El Dedo de Diosin (Jumalan sormi) sormen osuuden sortuneen mereen marraskuussa 2005 myrskyn seurauksena. Ei siis ollut enää nähtävää. Toki ranta, jyrkänteet ja laivalaituri.
Cactualdeasta suuntaisin kohti Myoaa. Moya on kuuluisa rotkon reunalla olevasta kirkostaan, Parroquia De Nuestra Senora De La Candelaria De Moyasta eli Moyan Neitsyt Marian seurakunta vapaasti suomennettuna. Kirkon piha on suorastaan rotkon päällä. Täältä on todella hyvät näkymät.
Moyasta suuntasin kohti Las Palmasia. Kello läheni kolmea ja niillä nurkin alkaa pahin iltapäiväruuhka. Ruuhka ehti jo alkaa kun olin ehtinyt Palmasiin ja jouduin jonottelemaan moottoritiellä jonkin aikaa. Huomasin, ettei akusta virta kulu auton seisoessa. Koko matkan pituus oli n. 200 kilometriä eksymisineen ja aikaa kului lähes kuusi tuntia. Fiat 500 electricon akusta oli matkan lopussa jäljellä vielä 30%, joten sillä olisi päässyt lähes 300 kilometriä tai hieman enemmänkin vuoristoisessakin maastossa.
