Stavros ja muutama muu uimaranta Akrotirillä

Tein ortodoksisen pääsiäisen kunniaksi pienen tutustumismatkan Akrotirin niemimaan yleisimmille uimarannoille. Stavros niistä ehkä kuuluisin. Ilma oli kohtalaisen lämmin, joten odotin jopa ruuhkaa rannoille ja rantatavernoihin. Ensimmäinen kohde oli Marathin uimaranta Akrotirin itäreunalla.

Olin käynyt aiemmin vain kerran Marthissa ja silloin mieleenpainuvinta oli uimarannan sijainti kummallakin puolella Marathin pienvenesatamaa. Laiturilta oli todella hyvä näkymä Lefka Orin vuoristoon.

Marathissa oli jo osa palveluista auki. Löytyi avoinna olevat tavernat ja myös muutamia huoneistoja oli varattavissa. Vesi oli vielä kylmää, mutta ilma tuntui hyvin lämpimältä. Johtuikohan siitä, että rannalla oli tyyntä ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Jo näin aamupäivästä. Jokunen auringonpalvojakin oli jo laiturin oikealla puolella olevalla rannan osalla. Siellä on myös tavernat, joista ainakin Patrelantonis ja Loukoulos olivat auki.

Rannan vasenta puolta vasta laitettiin kuntoon päivää varten. Vasemmalla puolella toimii Rokos grilli, joka ei ollut auki. Ranta on kuitenkin hyvä. Pääosa venelaituristakin on oikealla puolella, joten vesi lienee tällä puolella puhtaampaa.

Marathin alueella on myös mökkikylä. Luulen, että pienet mökit ovat kreetalaisten tai kreikkalaisten itselleen hankkimia. Osa merikonteista rakennettuja. Mökkejä tuskin saa vuokrattua. Kreetalainen vastine siirtolapuutarhalle?

Marathista lähdin ajamaan kohti Seitan Limanin rantaa. Myös se sijaitsee Akrotirin itäreunnalla. Lentokentän toisella puolella, lähes saman matkan päästä lentokentästä kuin Marathi. Täällä en mennyt aivan rannalle asti, vaan tyydyin kuvaamaan rannan pysäköintialueen vieressä olevalta tasanteelta. Alas on lyhyempi matka kuin Prevelin palmurannalle, mutta jyrkää polkua. Preveliltä nousu muistissani säästin itseäni.

Seitanista matka jatkui kohti Akrotirin pohjoisreunalla olevaa Stavrosin rantaa.

Stavrosin kylän ranta on tullut tunnetuksi Anthony Quinnin “Kerro minulle, Zorbas” rannalla tapahtuvasta tanssikohtauksesta. Se on kuvattu juuri Stavrosin rannalla.
Rannalla ilma oli selvästi viileämpi kuin Marathissa ja varmaan siksi rannalla ei ollut montaakaan ihmistä. Ranta on yleensä erittäin suosittu.

Stavrosin rannan taverna, Almyriki, ei ollut auki, mutta Stavrosin kylässä oli useampikin jo avoinna. Muun muassa Mama’s Place, jossa Zorbaksen elokuvan tekijät kävivät syömässä. Toki se ei ole enää aivan entisen kaltainen.

Niemen toisella puolella on myös hieno ranta, mutta siellä ei näkynyt minkäänlaista toimintaa tai kesäsesongin valmistelua. Aiemmin siellä on ollut Sunset Cafe Bar -taverna. Tältä rannalta puuttuu luonnollinen aallonmurtaja.

Näiden kahden Stavrosin rannan välissä on louhos, josta epäillään venetsialaisten louhineen materiaalia Hanian linnoitukseen. On esittety myös, että laajaa louhosaluetta olisi käytetty jo minoalaisten aikaan. On jopa väitetty, että louhos olisi luonnollisesti muodostunut. Toki se teoria lienee hylätty. Kukaan ei tiedä kuinka paljon kohdasta on louhittu hiekkakiveä ja millä aikavälillä.

Stavrosista suuntasin kohti Kalathan rantaa. Se on yksi paikallisten suosimista ranta. Tämän rannan kohdalla ongelma on vähäinen pysäköintipaikkojen määrä. Niinpä kauniina kesäpäivänä tienvarsi on pitkältä matkalta täynnä pysäköityjä autoja. Kalathas ei kuitenkaan vielä ollut herännyt rantaelämään.

Kalathasista paluumatkalla takaisin Agii Apostoliin ajattelin pistäytyä KouKouVayassa kahvilla ja ottamassa hienoja maisemakuvia Haniasta. Vaan eipä ollut kahvila auki näin pääsiäispäivänä. Tai oli auki, mutta vasta myöhemmin iltapäivästä.

Jatkoin siis pikku matkan eteenpäin ja menin ottamaan maisemakuvat Venizelosin hautamuistomerkiltä. Muistoalue on itsessään myös hyvin kuvauksellinen. Sieltä löytyy kirkko, komea puisto, itse Venizelosien haudat ja tietenkin maisema Haniaan.

Haudoilta poistuin Akrotiriltä. Oli jo nälkä, joten poikkesin Farmer’s Houseen syömään ravintolan pääsiäisextran. Lammasta lisukkeineen.