Kuninkaantiellä: Porvoo

Kävimme yhdessä Suomen tunnetuimmista historiallisista Kuninkaantien varrella olevassa kaupungeista eli Porvoossa. Meillä oli aurinkoisen kesälauantain kohteena tällä kertaa J.L. Runebergin kotimuseo. Kaupunki on mukavan matkan päässä pääkaupunkiseudulta. Meiltä matkaa on Porvoon keskustaan noin 51 kilometriä.

Porvoon seudun ruotsalainen asutus sai alkunsa 1200-luvun lopulla ja 1300-luvulla. Ruotsista saapunut siirtolaisuus oli ylhäältä johdettua. Väkeä kuljetettiin Porvoon alueelle vankoissa aluksissa Svean valtakunnan monilta alueilta kuten Uplannista, Smoolannista, Gestriklannista ja Helsinglannista. Porvoo sai kaupunkioikeudet 1380-luvulla. Tanskalaiset merirosvot tuhosivat kaupungin 1500 -luvun alussa. Alun perin Porvoonjoki on ollut hämäläisten kauppareitti rannikolle. Porvoon varhainen keskus tunnettiin nimellä Saksala ilmeisesti siksi, että siellä hämäläiset kävivät kauppaa saksalaisten kauppiaiden kanssa. Joten historiaa kaupungista löytyy.

Porvoon tori

Käyntikohteemme J.L. Runebergin talo sijaitsee lähellä Porvoonjokea Aleksanterinkatu 3:ssa. Ehdimme talolle kuitenkin vajaat puoli tuntia ennen kohteen avautumista, joten kävimme ensin tutustumassa Porvoon torilla.

Porvoon tori oli pieni pettymys. Paikalla ei ollut kuin yksi vaatemyyjä ja kalamyyntikioski sekä muutama vihannes- ja marjamyyntipiste. Kahvipisteitä oli pari kolme ja niiden pöydät oli levitetty laajalti torille.

Torin ympärillä on paljon kahviloita ja ravintoloita. Kuvat ovat viehättävästä Café Cabriolesta Piispankadulta. Kahvila on näyttävässä keltaisessa Jugendtalossa. Torilta palasimme pikku hiljaa takaisin Runebergin kotitalolle.

J.L. Runebergin kotimuseo

Johan Ludvig Runeberg on Suomen kansallisrunoilija. Hän on kirjoittanut Suomen kansallislaulun ja Vänrikki Stoolin tarinoiden lisäksi Hirvenhiihtäjät heksametrirunoelman ja useita muita runoteoksia ja näytelmiä. Runeberg oli myös tuottelias virsisanoittaja. Liekö syynä se, että hän siirtyi Porvoon kymnaasiin roomalaisen kirjallisuuden lehtoriksi. Virkaan kuului Porvoon tuomiokapitulin jäsenyys, joten Runeberg vihittiin papiksi vuonna 1838, vaikka hän ei toiminutkaan seurakuntapappina. Kaiken kaikkiaan hän julkaisi 62 virttä, joista osa on käännössanoituksia.

J.L. Runebergin koti on Suomen ensimmäinen kotimuseo. Se on perustettu jo vuonna 1880 ja avattiin yleisölle 1882.

Museo on viehättävä ja aukaisi hyvin sitä millaista porvariselämä oli 1800- luvun alkupuolella. Parhaiten mieleen jäi Ketunnahkakamari, joka oli herrain huone. Siellä roikkui monta ketunnahkaa kivääreineen. Runeberg oli innokas metsästäjä ja kalastaja. Kettujen yllä kaartui sinivalaan hetulat, jotka olivat lahja valaanpyytäjiltä. Seinällä oli myös Elias Lönnrotin valmistama kantele.

Toinen huone, joka jäi mieleen oli Sairashuone. Huoneessa on Johan Ludvigin pojan, Robertin suunnittelema pyörätuoli. Runeberg halvaantui metsästysretkellä saatuun aivoveren vuotoon. Vuoteen jalkopäässä oli peili, josta Johan pystyi seuraamaan lintuja lintulaudalla. Sängyn vieressä kulkee soittokellon nyöri, jolla Runeberg pystyi kutsumaan piian apuun.

Ajan tapaan pihaa reunusti rakennuksia ja upea kaupunkitalon puutarha. Piharakennuksessa asui renki. Lisäksi siellä oli leivintupa, pesutupa ja käymälät. Myös kotieläinten talli, joka oli tällä kertaa sisustettu lasten leikkejä varten, sijaitsee piharakennuksessa. Kierreltyämme riittävästi J.L. Runebergin kotimuseota lähdimme Porvoonjoen rantaan.

Porvoonjoen rannalla

Runebergin kotitalosta suuntasimme Aleksanterinkatua alas Porvoonjoen rantaan. Sillan eteläpuolella on varsinainen Porvoon satama. Lähdimme kävelemään pohjoiseen kohti vanhaa kaupunkia ja Porvoon ranta-aittoja.

Matkalla oli muutama mukavan näköinen kahvila, mutta valitsimme vasta aittoja ennen olevan Porvoon paahtimon Bar & Cafen iltapäiväkahvitteluun. Se toimii punatiilisessä kauppias Oskar Simolinin vuonna 1902 valmistuttamassa nelikerroksissa makasiinissa. Nautimme paikalla hyvistä kahveista ja maukkaista täytetyistä croisanteista.

Brunberg

Porvoosta paluumatkan aloitimme suuntaamalla Porvoon Tarmolaan. Se on teollisuus- ja liikekaupunginosa. Siellä toimii myös Suomen vanhin makeistehdas Brunberg.

Brunberg on perustettu vuonna 1871. Nykyään sen tunnetuimpia tuotteita lienevät suukot ja tryffelit. Brunbergin tehtaanmyymälässä on tuotanto hyvin esillä ja se lienee yksi kävijämääristä suurimmista yrityksistä Porvoossa. Tälläkin kertaa kävijöitä oli paljon. Omasta mielestäni siellä oli myös riittävästi maistiaisia, jotta kävijä voi päättää mitä ostaa kotiin tai tuliaisiksi. Artesaanisuklaat olivat kauniita katsella. Mukaamme lähti maistuvaa riisisuklaata.

Brunberg olikin viimeinen kohde, jossa Porvoossa pistäydyimme. Porvoo on ehdottomasti yksi viehättävistä Kuninkaantien kaupungeista. Oletko koskaan käynyt Porvoossa?