Huhtikuussa Elafonississa ja Falassarnassa

Tällä kerralla kävin katsomassa miltä näyttää huhtikuun alussa Elafonissan rannalla. Matka sinne on aina kokemus. Tähän aikaan vuodesta tiet ovat rauhallisia, sillä turisteja ei juuri ole. Toisaalta vuoristossa teiden kunto ei ole paras mahdollinen ja varsinkin kiviä tuntuu olevan tippunut aika paljon tielle talven aikana.

Vihjeeksi tuleville Elafonissan kävijöille se, että pikku kylien tavernojen pitäjät ovat keksineet laittaa oman kylänsä risteyksen kylttiin viitoituksen Elafonissiin ja näin ohjaavat liikennettä kylän läpi takaisin päätielle. Toivovat tietysti, että matkaajat poikkeaisivat tavernoissa ja kaupoissa. Ihan mukavasti ajateltu.

Elafonissi

Suuntasin Agia Apostolista suorinta reittiä Elafonissiin. Välillä on kuuluisa tunneli, johon ei pääse kuin yksi kaista kerrallaan. Se on valo-ohjattu, joten mitään jännitysmomenttia ei siitä synny. Muutama kapeikko ja komeita rotkoja sattuu reitille, mutta tie on leveä eikä nyt ollut turistibusseja liikenteessä samaan aikaan. Matka sunnuntaina aamupäivästä kesti hieman päälle tunnin. Kokonaismatka oli 67 kilometriä.

Hieman ennen Elafonisin rantaa, asfaltin muuttuessa hiekkatieksi, oli sateen louhima tien pätkä. Siinä kohtaa muutama rannalle menijä oli jättänyt autonsa parkkiin ja jatkanut matkaa jalan kohti rantaa. Ilmeisesti peläten tien muuttuvan ajokelvottomaksi. Matkaa tästä kohtaa on kuitenkin vielä toista kilometriä. Suomessa autoa ajaneena totesin ettei tuo nyt vastaa edes kunnon routavauriota, joten jatkoin eteenpäin kohti virallisia parkkipaikkoja. Vesi oli urittanut vain muutaman sadan metrin pätkän ja sen jälkeen alkoi tasainen hiekkatie. Pääsin lähimmäksi rantaa olevalle parkkipaikalle.

Ranta oli tähän aikaan keväästä vielä hoitamaton ja talven sateet olivat hakanneet hieman isompaa hiekanmurua esille. Tai sitten muistan väärin hiekan rakeisuuden viime kerrasta. Muutamia lapsiperheitä oli rannalla ja joitain vaeltelijoita, jotka vaeltavat E4 -patikkapolkua pitkin. Elafonissan saarelle ei tällä kertaa ollut maasiltaa, joten en lähtenyt kahlaamaan sinne. Vesi oli vielä kylmää. Virallisen mittauksen mukaan 14,6 asteista. Aika tarkkaan yhden asteen vähemmän kuin Agii Apostolissa.

Palvelut eivät olleet vielä auki eikä hengenpelastajien koppeja oltu vielä pystytetty. Missään ei ollut näkyvissä milloin ranta virallisesti “avataan”. Myös WC:t olivat kiinni, joten tähän aikaan kävijöiden on syytä varautua “puskapisseihin”.

E4 patikkareittiä

Jatkoin Elafonissin rannalta pitkin E4-vaellusreittiä. Kävelin noin kilometrin rantaa itäänpäin kunnes käännyin takaisin. Kävelyreitillä on paikoin aika kivikkoista ja sillä on ahtaita kohtia, mutta on reitti vaikutti helpommalta kuin Suomessa esimerkiksi Salamajärven kiertävä polku. Netistä löytyy hyviä kuvauksia E4 reitin osasta Elafonissistä Kriosiin. Se on myös vaelluksia tarjoavien yritysten listoilla, jolloin saa paluukyydin veneellä Kriosista takaisin.

Rannalta paluu uhkasi käydä jännäksi. Monet niistä, jotka olivat tulleet jälkeeni rannalle olivat jättäneet autonsa juuri ennen sateen rikkomaa tien pätkää. Siinä ei ollut oikein auton mentävää rakoa jäljellä. Onneksi yksi autokunta oli vielä autossaan ja huomasi ahdinkoni ja suostui peruuttamaan pois keskeltä ajorataa. Toivottavasti ymmärsi myös sen etten ollut ainoa autolla rannalle ajanut.

Chrysoskalitissa

Elafonissista lähtiessäni kävin ensin katsomassa Chrysoskalitissan luostaria. Kävijöiltä edellytetään hyväksyttävää vaatetusta. Luostari on edelleen käytössä ja munkkien mahdollisia ohjeita ja kieltoja on kohteliasta totella. Luostarin edessä oli luostarin vuohitarha ja alueella tuntui olevan myös kissoja.

Luostarilta palasin takaisin päätielle. Päätieltä valitsin rantareitin eli käännyin kohti Livadiaa Stormion rannan kohdalta. Tie on aluksi alavaa, melko tasaista ja suora. Tiellä ei kuitenkaan kannata hurjastella, sillä vuohia on vapaana paljon ja niitä tupsahtelee pensaiden välistä vähän väliä ajoradalle. Alue on selvästi tärkeää maatalousaluetta Kreetalla.

Kylät tuntuvat elävän Elafonissin maineella. Lähes joka kylässä on rantaan viittaavasti nimetty apartment hotelli tai taverna Livadiaan asti. Livadiasta matka jatkui Plagian ja Kampoksen kautta Sfinariin. Matka on mukavaa serpentiiniä ja vallan mainioita maisemia. Siis jos pitää jyrkistä rotkoista ja korkeista paikoista.

Sfinari ja Falassarna

Sfinarillakin on oma uimaranta. Näitä on joka rannikkokylässä. Osalla jopa hiekkainen. Sfinarista matka jatkui Platanokseen. Platanoksesta käännyin Falassarnaan katsomaan missä kunnossa on Falassarna beach.

Fallassarnakin oli vielä talviteloilla. Kaikki tavernat olivat kiinni ja rannan muutkin palvelut suljettuina. Muutama paikallinen oli uimarannalla katselemassa merenkäyntiä.

Falassarnaan johtavalta tieltä on hyvä näköala alas rannalle ja vieljelmille. Täällä ovat laaja kasvihuoneiden alue, jossa kasvatetaan muun muassa vesimelooneja paikallisiin tarpeisiin.

Huhtikuun matkailun hyvä ja huono puoli

Huhtikuussa on hyvä matkustaa Kreetalle. Ilma on useimmiten sopiva paikkojen tutkisteluun eivätkä muut turistit täytä teitä ja nähtävyyksiä. Varjopuolena on se ettei palveluja juuri ole ja osa nähtävyyksistäkin kiinni. Onneksi kuitenkin kaupunkien ja kylien keskustojen tavernat ovat auki palvellen nälkäistä ja janoista kulkijaa.