Eräänä kauniina päivänä Veitsitehtaalla

Saksalainen kauppias Peter Thorwöste sai vuonna 1649 kuningatar Kristiinalta oikeuden valmistaa ruukissa valettuja ja taottuja tuotteita tykkejä lukuun ottamatta. Samana vuonna lupa myönnettiin myös masuunin ja kankivasaran perustamiseen. Kauppias lunasti kuusi taloa Torbyn kylästä toimintaa varten. Heti alusta alkaen Thorwöstelle myönnettiin myös lupa hankkia erityiskoulutettua työvoimaa ulkomailta, sillä lähialueilla sitä ei ollut tarjolla. Yhden Thorwösten lunastaman talon nimi oli Fiskars, ja siitä ruukki sai nimensä. Kylä kuuluu Raaseporin kaupunkiin.

Päätimme käydä Fiskarsin ruukkikylässä lounaalla. Olimme vuosia aikaisemmin käyneet kylän markkinoilla ja samalla hyvällä lounaalla. Tällä kertaa selvisi, ettei kyseistä ravintolaa enää ollut tai ainakaan vanhaa menua ei samassa tilassa toimiva ravintola tarjonnut, joten tutustuimme etukäteen muiden alueen ravintoloiden tarjotaan. Valitsimme kohteeksi Gastrobar Veitsitehtaan.
Veitsitehdas
Fiskarsin vanhalla veitsitehtaalla tehtaillaan nykyään kaikkea muuta paitsi veitsiä. Vuoteen 2001 tiloissa valmistettiin veitsiä ja saksia. Nykyään teräviä ovat lähinnä juomakeksinnöt. Veitsitehtaalla valmistetaan Fiskarsin Panimon, Ägräs Distilleryn, Noita Wineryn ja Suomenlinnan Panimon vastuullisesti tuotettuja maukkaita juomaelämyksiä. Tuotannon lisäksi Veitsitehtaalta löydät juomapuodin, baarin, ravintolan ja elämyksiä tarjoavan vierailukeskuksen.
Me menimme siis Gastrobar Veitsitehtaalle syömään lounasta. Tällä kertaa emme valinneet kolmen ruokalajin menyytä, vaan menimme suoraan pääruokaan. Sehän on nykyajan vakiintunut tapa lounaalla.
Itselleni valitsin Curry Wurst -annoksen. Muille seurueen jäsenille maistui Fish & Chips ja Veitsitehtaan lihapullat. Viimeksi mainittuun kuului peura/nauta lihapullia paikallisen tilan lihoista, puikula-perunapyrettä ja talon kermaista brandykastiketta, suolakurkkua ja puolukkaa. Fish & Chips oli Gastrobar-klassikko turskasta! Rapeita perunoita, remouladea sekä herneitä. Oma Curry Wurstini kokoonpano oli paikallista West Gårdin nakkia, rapeita perunoita, currykastiketta ja pikkelikasviksia.
Ruoka oli maukasta ja esillepanokin oli ihan ok. Syötyämme piipahdimme vielä myymälän puolelle. Tarjontaa oli paljon emmekä mekään tyhjin käsin panimomyymälästä poistuneet.
Fiskarin kylä
Panimolta lähdimme tutustumaan hieman tarkemmin Fiskarsin kylään. Olimme olleet aiemminkin ja aika vähän olivat palvelut muuttuneet. Toki esimerkiksi mylly on nyt auki yleisölle. Aiemmin sinne emme ole päässeet.
Kylä on erittäin viehättävä ja hyvin sopiva kesällä käyntiin. Kaiken kaikkiaan kylästä löytyy ainakin viisi ravintolaa, kolme kahvilaa, yli 20 ympärivuotista putiikkia ja pajaa, viisi museota ja galleriaa sekä viisi majoituksen tarjoajaa. Lisäksi tarjolla on useita aktiviteetteja ja kävelyreittejä. Pienen ruuansulatus -kävelyretken päätteeksi päätimme lähteä takaisin kohti Helsinkiä.
Alitalon viinitila
Kotimatkalla päätimme pistäytyä Lohjansaaressa kahvilla Ciderbergin eli Alitalon viinitilalla. Varsinkin kesäisin Lohjansaaren upea luonto, tilan viljavat pellot ja tuhansien omenapuiden metsät luovat upean miljöön päivämatkailijoille sekä ryhmille aivan pääkaupunkiseudun tuntumassa! Kyläraitilla kohti Alitaloa voi pistäytyä Paavolan luontopolulle.
Luontopolun varrella kohtaat Suomen kauneimmaksi kehutun ja kuuluisaksi tulleen Paavolan tammen jyhkeine sammalpeitteisine oksineen tiheän istutuskuusikon keskellä. Puun tyven ympärysmitta on noin 670 cm ja korkeus 12 m. Paavolan tammi on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla luonnonmuistomerkiksi.
Alitalon tila on keskisuuri uusimaalainen maatila jo 1500-luvulta. Viinitila on avattu yleisölle 1996. Tilalla viljellään omenaa ja valmistetaan erilaisia viinejä, viidereitä ja siidereitä. Yrittäjäpariskunta Sanna ja Marko Maula ovat vuosien varrella kehittäneet useita uusia ja paikallisia tuotteita, panostaen erityisesti niiden laatuun ja kotimaisiin raaka-aineisiin. Kaikki tuotteet valmistetaan käsityönä Lohjansaaressa. Tilalla on A-oikeuksin varustettu kahvila-ravintola sekä myymälä tilan tuotteille.
Alueella on lapsille näytille lemmikkejä kuten marsut ja kanit. Lisäksi on hevosia, lampaita ja vuohia. Nuorisolle ja vähän vanhemmillekin on tarjolla myös 12 reikäinen minigolf. Turha varmasti mainitakaan, että mukaamme lähti hieman ostoksia viinitilan myymälästä. Nautimme kahvit ja suuntasimme hankintoinemme kotiin. Missähän käymme seuraavaksi?
Halutessasi voit jättää kommentin sivun alareunan lomakkeella.
Discover more from Matkalla maailmalla
Subscribe to get the latest posts sent to your email.
Tämä olikin hyvä muistutus, itse olen kertaalleen tuolla käynyt, mutta tänä kesänä voisi ottaa asiakseen käydä toistamiseen – kunhan hyviä ilmoja vain riittäisi. Tuo Paavolan tammi on tosiaan vaikuttava!