Prevelin palmuranta ja Kourtalioti rotko
Prevelin palmuranta sijaitsee noin 40 kilometrin päässä Rethymonnin uimarannalta ja 85 kilometrin päässä Haniasta. Jo meno Preveliin on elämys. Reitti kulkee parin kilometrin pituisen, Kourtaliotin rotkon läpi. Pystysuorat kalliot tavoittelevat taivasta ja vieressä jyrkänteen pohjalla virtaa Megalopotamos-joki. Juuri tämä joki päättyy Prevelin palmurannalle. Sekä rotko että joki kuuluvat Natura 2000 alueisiin.
Rannalle on kaksi mahdollista reittiä, jotka kummatkin menevät alkumatkan yhtä matkaa. Tuli sitten Rethymnonista tai Haniasta, niin käännytään kansalliselta tieltä kohti Spiliä. Tie on paikalliselta nimeltään Epar.Od. Rethimou-Agias Galinis. Myös Armenoin minolaiselle hautausmaalle mennään samaa tietä. Tietä ajetaan aina Paleen asti, josta käännytään kohti Preveliä Epar.Od. Koxaron-Moni Prevelis tietä pitkin. Jos oikein tarkkoja ollaan, niin näistä loppupään tien nimistä ei tarvitse välittää. Kyltit kertovat reitin Preveliin. Kun saavut Kourtaliotin rotkolle pysähdy ottamaan kuvia. Rotkolla on muutama levennetty pysähdyspaikka.
Aika pian rotkon jälkeen on Asomatosin kylä. Kylän jälkeen vajaan kilometrin päässä tulee kyltti, jossa suoraan ohjataan Plakiakseen ja vasemmalle Prevelin luostariin. Käännytään luostariin päin. Tietä ajetaan alas jonkun matkaa, kunnes tulee kyltti “Gefyra Taverna Cafe”. Tässä kohtaa on pieni valinnan paikka. Haluaako mennä perinteistä reittiä eli laskeutua 500 – 10000 rappusta alas vai saman kävelymatkan, mutta vähemmällä reisijumpalla hieman tasaisemmalla. Itse valitsin rappuset. Ihan kuvauksellisten maisemien takia. Toista reittiä pitkin ei saa korkealta otettuja kuvia palmumetsästä ja rannasta.
Eli mikäli haluaa hieman kevyemmän liikunta-annoksen niin täytyy kääntyä kahvilan suuntaan ja kiertää satoja vuosia vanhan oliivipuumetsän kautta Dionysosin rannalle. Sieltä johtaa polku palmurannalle ja Holy Savvasin kappelille. Silloin joutuu kahlaamaan joen poikki, jos haluaa vaeltaa palmumetsään. Toki vettä on vain polviin saakka. Dionysosin rannalla on parikin tavernaa, minimarket ja huoneita vuokrattavana.
Jos jatkaa suoraan, kuten minä, niin päätyy mäen päälle rannan parkkialueelle, josta on matkaa linnuntietä noin 300 metriä rannalle ja melkein yhtä paljon alas. Tai siltä se ainakin tuntui.
Jyrkästä rinteestä tulee tuo 500 rappusta. En tiedä onko kukaan niitä laskenut, mutta alas on helppo mennä. Ylöstulo riippuu kunnosta. Itselläni oli selvästi porrasjumppa jäänyt liian usein väliin.
Rannalla oli jonkin verran väkeä. Ei aivan niin paljon kuin olisin odottanut parkkialueen autojen määrästä.
Rannan kahviota vasta viriteltiin kuntoon. Varmasti pääsiäisviikonloppuna on jo kaikki kunnossa asiakkaita varten.
Palmumetsän portille oli laitettu kietotaulu ettei metsään saisi mennä metsäpalovaaran vuoksi. Oletin, että ne oli laitettu loppukesän tarpeeseen. Täällähän oli muutama päivä sitten pari sadepäivää ja vuorilta sulaa vielä lumi. Palmumetsä paloi vuonna 2010, mutta kasvillisuus on elpynyt hyvin. Metsään oli hyvä ohjaus. Suunnasta ei voinut erehtyä. Menin siis metsään. On se aika taianomainen jokineen.
Metsästä palasin takaisin rannalle. Rauhallista oli edelleen. Ilmeisesti sen verran poistuu auringonpalvojia kuin tulee uusia tilalle.
Edessä oli kiipeäminen takaisin parkkipaikalle. En laskenut portaita. Mutta kyllä veti reidet hapoille. Ei nyt kramppeja sentään, mutta suosittelen porrasharjoittelua etukäteen kaikille Kreetan kävijöille. Itsekin piti pysähtyä “kuvaamaan” kohtuullisen usein. Kun reidet ei pelaa, niin meinaa ylämäkeen kompuroida. Ja se ei ole terveellistä jyrkässä maastossa. Kreetallahan mäkiä ja portaita riittää.
