Päiväristeily Tallinnaan

Olin varannut päiväristeilyn Viking XPRSillä perjantaina15.9.2023. Laivan lähtö oli aikataulun mukaan klo 7:45. Se merkitsi lähtöä pysäkille aamuviiden jälkeen, sillä sopiva linja-auto ohitti parin sadan metrin päästä aikataulun mukaan klo 5:32.

Liikenne kulki perjantai aamuna lähes esteettä Elielin aukiolle. Mannerheimintien työmailla ei tapahtunut mitään ja varhaisarkiaamuna Helsingin keskusta oli todella hiljainen. Elielin aukiolta menin Mannerheimin tielle Sokoksen edessä olevalle raitiovaunupysäkille ja hyppäsin nelosen raitiovaunuun. Linja menee Katajanokalle. Aleksaterinkadulla oli yllättävä raitiovaunun vaihto, koska vaununi rikkoutui.

Katajanokan raitiovaunupysäkiltä on jonkun verran matkaa vielä terminaaliin, joten lähtöaula oli juuri auennut, kun sinne asti ehdin. Hieman yli tunti meni 17 kilometrin matkaan julkisilla. Lähtöselvityksen olin tehnyt sovellutuksella, joten pääsin suoraan lähtöaulaan nauttimaan aamiaista.

Laivassa oli varsin hiljaista ja sain Red Rose Bar Cafessa paikan keulaikkunan luota. Matka kesti kaksi tuntia ja 15 minuuttia.

Tallinnan satama. A-terminaali

Olin terminaalista ulkona vähän yli kello 10 ja ykköskohde eli Proto aukesi vasta kello 11, joten päätin kävellä rauhallisesti sinne asti. Matkaa A-terminaalista on hieman päälle kaksi kilometriä Googlen mukaan. Syyskuussa 2023 oli kohtuullisen paljon tietöitä satama-alueella katkomassa ja pidentämässä kävelyreittiä.

Satama-alue Tallinnassa näytti hyvin samalta, kuin tilanne on Mannerheimintiellä. Työmaita riittää. Olisiko rakenteilla raitiovaunukiskot tai ehkä junayhteys Helsingistä Varsovaan oli saanut ensimmäiset perustukset? Kävelijöitä ohjattiin pitkin ja poikin satama-aluetta ennen kuin aukesi reitti kohti Noblessneriä.

Ehdin hyvin ottaa matkalla kuvia. Sain venytettyä kävelyaikaa tarpeeksi ja olin Proton tiskillä lippua ostamassa tasan kello 11.

Proto keksintötehdas

Proto keksintötehdas sijaitsee Noblessnerin entisellä telakka-alueella Lentosataman vieressä meren rannalla. Noblesser nimi juontuu siitä, kun vuonna 1912 Emanuel Nobel (Alfred Nobelin veljenpoika) ja Arthur Lessner perustivat alueelle silloisen Tsaarin Venäjän merkittävimmän sukellusvenetehtaan. Tehdas sai kahden sukunimen mukaan nimekseen Noblessner.

Vuosina 1913–1917 telakka-alueella rakennettiin yhteensä 12 modernia sukellusvenettä. Viron itsenäistyttyä sukellusveneiden valmistus Noblessnerissa päättyi, mutta tehdas toimi merenkulkualusten rakennus- ja korjauslaitoksena aina elokuuhun 2018 saakka.

Vuonna 2019 perustettu Proto keksintötehdas sijaitsee entisen sukellusvenetehtaan valimorakennuksessa. Sen näyttely perustuu lähes kokonaan virtuaaliseen ja haptiseen kokemiseen. Useimmat laitteet ovat varustettu virtuaaliasein ja -peliohjaimin ja osassa myös rakenne reagoi tapahtumaan. Kokemus on siis hyvin kokonaisvaltainen ja mukaansatempaava. Lisäksi on tarjolla opettavaisia, muutaman minuutin videopätkiä sekä selittäviä julisteita. Alla osa Proton tarjonnasta.

Proto on selvästi suunniteltu koululaisille, mutta aika siellä kului aikuisellakin huomaamatta. Pääsylippunsa arvoinen kokemus.

Viron merimuseo

Protolta lähdin kävelemään Lennusadaman rannan kautta kohti Viron merimuseota. Satama-alueella on muutama ravintola.

Matka kulki ”mökkialueen”, Igluparkin kautta. Se vaikutti omaperäiseltä mökkeilyalueelta. Hintapyyntö oli aika korkea, noin 121€ vuorokaudelta ja siitä ylöspäin. Ilmeisesti kaikista igluista on merinäköala.

Viron merimuseo perustettiin Tallinnassa entisten kapteenien ja merimiesten aloitteesta vuonna 1935. Museo on pitkän historiansa aikana muuttanut useaan otteeseen. Museon päänäyttely on sijainnut vuodesta 1981 lähtien lähes 500-vuotisen historian omaavassa Paks Margareeta -tykkitornissa. Merimuseo avasi vuoden 2012 toukokuussa toisen näyttelytilansa Lentosatamassa.

Tällä hetkellä Viron merimuseo on yksi Viron suurimpia museoita ja se on myös suosituin museo – erityisesti Lentosataman näyttelyn ansiosta. Tällä matkalla kävin vain Lentosataman merimuseossa.

Tullessani Igluparkin alueelta Lennusadaman alueelle oli heti vastassa muutama rajavartiolaitoksen ja laivaston alus. Niihin ei valitettavasti päässyt sisälle.

Merimuseon hallin suurin vetonaula on Lembit sukellusvene. Sen pituus on 59,5 metriä ja leveys 7,5 metriä. Vertailuksi Suomenlinnan Vesikko on 41 metriä pitkä ja 4,1 metriä leveä

Sukellusveneen keulan edessä katossa roikkui Viron ensimmäinen vesitaso.

Toki Merimuseossa oli paljon muutakin nähtävää, kuten miinoja, poijuja ja purjeveneitä. Myös viikinkiaikaa esiteltiin erillisessä näyttelyssä. Ehkä yllättävimmissä osissa esitelttiin jääpursia, ja erilaisia aseita.

Merimuseo sulkee ovensa vuoden 2024 tammikuun alussa ja avautuu uudestaan toukokuun puolivälissä. Remontin tavoitteena on uudistaa museon teema-alueita ja tarjota jatkossa perheille entistä parempi vierailukokemus (lähde https://www.helsinginuutiset.fi/teemat/6314999).

Ennen a-terminaaliin lähtöä kävin Suur Tõll nimisellä höyryjäänmurtajalla. Suur Töll on rakennettu vuonna 1914 Saksassa. Laiva kaapattiin Suomeen 1918 ja sille annettiin nimi S/s Wäinämöinen. Lopulta jäänmurtaja luovutettiin Viroon vuonna 1922, jossa se kastettiin nimelle Suur Tõll. Laivaan pääsi merimuseon lipulla. Älä siis heitä lippua roskiin!

Paluumatkan kuljin aika lailla samoja reittejä pitkin satamaan. Näyttelyissä oli aikaa kulunut sen verran, etten juuri muualle ehtinyt.

Laivan lähdöstä 10 tuntia myöhemmin sain nostettua jalat Viking Xprsin ikkunapenkille. Kotimatka alkoi.