Kreetan vanhin kaupunki Lyttos

Historiaa

Muinainen Lyttos (tai Lyctus) oli yksi muinaisen Kreetan merkittävimmistä kaupungeista. Se esiintyy Homeroksen kaupunkiluettelossa Troijan sodasta, joka päättyi 1184 eaa. Toinen hellenistinen historoitsija, Polybius (n.200 – 118 eaa) kirjoitti Lyctoksen olleen Kreetan vanhin kaupunki. Se mainitaan myös egyptiläisen Amenhotep III:n (1391–1353 eKr.) ruumistemppelissä. Nykyinen Limenas Hersonissoksen kylä oli Lyttoksen satamakaupunkina. Sielläkin tehdään arkeologisia kaivauksia.

Lyttosin merkitys paljastuu esimerkiksi Homeroksen aikalaisen, Hesiodoksen (noin 750-650 eaa) teksteissä, joissa Rhea synnytti Zeuksen Lyctuksessa ja kätki hänet Aegaeon-vuoren luolaan. Aegaeon -vuoren sijaintia ei tiedetä, mutta eräs tulkinta on läheinen Dikti -vuori ja siellä oleva Psychrón luola.

Lyttian sodan aikana (noin 220-216 eaa) knossianilaiset saivat huijattua lyctianilaiset miehet tutkimusmatkalle Gortynaan. Sillä välillä knossianilaiset kävivät ryöstämässä naiset ja lapset Lyttoksesta ja tuhoamassa kaupungin. Palattuaan lyctianilaiset miehet hylkäsivät kaupungin ja lähtivät turvaan Lappaan, joka liittolaisena tarjosi heille suojaa. Muinainen Lappa sijaitsee lähellä nykyistä Lappan kylää Retimnonin alueyksikössä noin 135 kilometrin päässä. Aika pitkän marssin lyctialaiset pakolaiset joutuivat tekemään.

Myöhemmin Lyttos jälleenrakennettiin mm. roomalaisten toimesta. Lyttoksen kaupunki vaurioitui pahoin vuoden 365 maanjäristyksessä ja hiljalleen autioitui. Nykyisin alueella on Pyhän Yrjön (Agios Georgios) ja Pyhän Ristin (Timios Stavros) kappelit. Viimeksi mainittu on rakennettu muinaisen Lyttoksen torille.

Matka muinaiselle Lyttokselle

Ajomatka Lyttosin arkeologiselle kohteelle oli mielenkiintoinen. Googl Maps – reittiohjaus tuntui tarjoavan erilaisia pieniä kinttupolkuja vuorenkupeissa nopeimmiksi vaihtoehdoiksi. Olikin mielenkiintoista kääntyä keskellä jyrkkää rinnettä juuri ja juuri auton levyisellä hiekkaisella kärrytiellä, joka päättyy verkkoaitaan. Onneksi autossa oli ilmastointi. Muuten olisi hiki varmasti helmeillyt otsalla. Jännityksestä. Kannattaa ajaa Kastelliin ja vasta sieltä laittaa navigaattori etsimään reitti, jos haluaa välttää turhaa seikkailua. Etsi ja erehdy taktiikalla lopulta kuitenkin päädyin risteykseen, jossa oli ruskeapohjainen kyltti ohjaamassa ”Lyttos” -tekstillä.

Kyltiltä alkava kinttupolku perille oli paikoin sortunut niin, että juuri ja juuri sain ajettua perille. Kasvillisuus oli tukkinut alueen, mutta kirkkojen ympäristöt olivat niitetty jossain välissä kevättä. Minolainen Lyttos oli kuitenkin piilossa kasvillisuuden seassa. Polku kaivauksille oli aidattu ja lukossa. Muutamissa kohdin oli aita nurin, mutta kasvillisuus piikkipensaineen oli sen verran korkeaa etten shortsit jalassa lähtenyt kaivauksille. Ihmettelen miten näin tärkeä arkeologinen kohde on jätetty heitteille. Olihan itse Evans valinnut tämän ensisijaiseksi kaivauskohteekseen joka vaihtui Knossokseksi vasta kun hän ei saanut kaivuulupaa Lyctoksen esille kaivamiseen. Minolaisten historia saattaisi olla aivan toisen näköinen, jos Evans olisi saanut luvan.

Ensimmäiset kaivaukset suoritettiin pienimuotoisesti George Rethemiotakisin johdolla vasta 1980-luvulla. Silloinen kaivaus kohdistettiin vain ns. kaupungin neuvoston kokoontumispaikan alueelle. Sen jälkeen alue jätettiin odottamaan uusia kaivauksia. Ilmeisesti saavuin hieman liian aikaisin alueelle, sillä uusi kaivauspäätös tehtiin 2021 eikä alueen raivausta oltu vielä ehditty tehdä. Ehkä koronasta johtuen? Jälkeen päin luin, että kesällä 2022 aloitetaan uudet, viisi vuotta kestävät kaivaukset.

Olin ehkä liian aikaisin paikalla touko- kesäkuun vaihteessa eikä niittämistä oltu vielä ehditty tehdä tältä vuodelta. Niin tai näin kokemus oli samanlainen kuin Polyrrheniassa eli näköalat olivat upeat, mutta itse kohde kasvanut umpeen! Palattuani luin googlesta, että kohde on ”väliaikaisesti suljettu”.