Lappeenranta: Kesäkaupunki

Lappeenranta on jaetulla 9. sijalla Helsingin Sanomien 20. parhaan kesäkaupungin joukossa. Kaupunkeja verrattiin neljän teeman kautta: sää, majoitus, kesävieraat ja viihtyminen. Kaikille neljälle teemalle oli mitattavat argumentit: Sään tuloksen mittarina olivat sadepäivät ja kesän keskilämpötilat, majoituksen huoneiden määrä ja käyttöaste. Teksti ei kerro oliko mukana airbnb -huoneet. Tuskin, sillä niiden käyttöasteesta on vaikea saada faktaa. Kesävieraiden määrä arvioitiin mökkien määrällä, ja väkimäärän muutoksesta juhannuksena muihin ajankohtiin vertaamalla. Viihtymiseen vaikutti kulttuuritarjonnan, tapahtumien sekä vesipuistojen ja huvipuistojen väkimäärät.

Meillä Lappeenrannassa käyntiin vaikutti tietenkin mökin sijainti. Toisaalta kaupunki on isompi ja siellä on enemmän nähtävää kuin Imatralla. Meitä kiinnosti nähdä mikä on linnoituksen tila, sillä olin siellä suorittamassa varusmiespalvelua 70-luvun loppupuolella.

Lappeenrannan linnoitus

Lappeenrannan linnoitus oli alun perin osa ruotsalaisten perustamaa linnoitusjärjestelmää. Linnoitusta aloitettiin rakentaa kaupungin perustamisen jälkeen vuonna 1649. Linnoituksen ja kaupungin varhainen historia on hyvinkin verinen ja sodan kauhuja täynnä. Siihen liittyy kaupungin polttaminen ja kaupungin väestön siirto orjiksi venäjälle ja myöhemmin Suomen sisällissodan vankileirin mielivaltaiset teloitukset.

Nykyiset linnoituksen rakennukset ovat pääosin Venäjän vallan aikaisia 1700- ja 1800-luvuilta. Linnoituksen itä- ja pohjoispuolella on Lappeenrannan satama. Itse linnoitus ja sen alueella ollut Lappeenrannan varuskunta muodostavat kaupungille ja miksei koko Suomelle merkittävän kulttuuriympäristön.

Saapuessamme ihmettelimme ihmismäärää, joka valui kohti linnoitusta. Heti päävartion (rakuunojen Vahtitupa) ohitettuamme, asia selvisi. Juuri käyntipäivänämme linnoituksella oli ilmainen suurtapahtuma: Willigospel ja siihen liittyvä messu oli jonkin ajan kuluttua alkamassa. Tapahtuma oli suuri ja kaiken kaikkiaan ensimmäinen linnoituksessa järjestettävä ilmainen hengellisten laulujen festivaali. Se alkoi kello 12 ja jatkui iltamyöhään. Ohjelman mukaan ainakin kello 19 asti. Me olimme paikalla kuitenkin museoiden ja alueen nähtävyyksien takia. Minä vanhoja muistellen, muut mielenkiinnosta.

Jumalansynnyttäjän Suojeluksen kirkko

Ensimmäiseksi lähdimme kohti Etelä-Karjalan museota. Pistäydyimme pikaisesti vuonna 1785 valmistuneessa Jumalansynnyttäjän Suojeluksen kirkossa (Pokrovan kirkko) vilkaisemassa ortodoksisen kirkon ylenpalttisen kullankiiltoisessa kirkkosalissa. Kirkossa oli, ainakin vielä rauhallinen tunnelma eikä ihmisiä juuri ollenkaan.

Ortodoksikirkosta jatkoimme matkaa Katriinan torin ohi, jossa jo paikalliset yhdistykset ja torimyyjät kasasivat katoksiaan. Matka jatkui kohti museota. Keskipäivän messu oli alkamassa parin kymmenen minuutin kuluttua ja paikalla olijat vaelsivat kohti festivaalitelttaa. Jäimme hetkeksi kuuntelemaan messualkua. Teltta sijaitsi juuri Etelä-Karjalan museon edessä.

Etelä-Karjalan museo

Etelä-Karjalan museon päänäyttely esittelee Etelä-Karjalan ja luovutettujen alueiden historiaa ja elämää aina kivikaudelta 1970 -luvulle. Näyttelyn teemat ovat: Kivikaudesta esiteolliseen aikaan, visiitillä vanhassa Viipurissa, Saimaan rannalla, jossakin päin Etelä-Karjalaa sekä pitopöydän, torikojun ja baaritiskin äärellä.

Marraskuun loppuun asti vaihtuvan näyttelynä on: Nupit Kaakossa! – Eteläkarjalaisen nuoriso- ja dj-kulttuurin vuosikymmenet. Se oli erittäin mielenkiintoinen. Liittyihän omat nuoruuden muistot Lappeenrannasta juuri 1970-luvulle. Siihen aikaan tuli lähes joka ilta- ja melkein joka viikonloppulomakin 11- kuukauden ajalta vietettyä kaupungin riemuissa. Siihen aikaan oli monissa keskustan ravintoloissa ns “varusmieskiintiö” eli sisään pääsi vain tietty määrä armeijan harmaissa sunnuntai-puvuissa kulkevia lomalaisia.

Hiekkalinna

Etelä-Karjalan museosta siirryimme kohti Rapasaaren satamaa. Sinne on rakennettu vuosittain vuodesta 2004 alkaen Hiekkalinna. Sen teema vaihtuu vuosittain ja vuonna 2025 teemana oli Kummituslinna. Varmistin vielä paikalliselta järjestyksen valvojalta, että hiekkalinna on pystyssä, vaikka edellisellä viikolla oli ollut voimakkaat sateet. Eivät olleet kuulemma sortuneet. Mitähän liimaa on käytetty?

Hiekkapatsaat ja itse linna olivat vaikuttavia taideteoksia. Voi vain kuvitella miten taiteilijat ovat harjoitelleet ja rakentaneet teoksiaan. Hiekkalinnan alue on avoinna päivittäin 31.8. asti kello 10-21. Hiekkalinnasta lähdimme katsomaan satamaa ja sen ympäristöä. Satamasta nousimme takaisin linnoitukselle ja lähdimme kohti Katriinan toria.

Matkalla torille pysähdyimme hetkeksi aikaa festivaaliteltalle ja kuuntelimme messun gospel esiintyjiä. Teltta oli täynnä ihmisiä ja osa kuunteli musiikkia ulkopuolella. Jatkoimme Katariinan torille pitkin Kristiinankatua.

Katariinan tori

Katu on nimetty Ruotsin kuningatar Kristiinan mukaan, jonka valtakauden aikana linnoituksen mäelle perustettiin kaupunki nimeltään Lapwestrandh eli Lappeenranta. Katriinan torilla oli vielä rauhallista. Messu oli vielä menossa teltalla. Paikallinen seurakunta tarjoili ilmaisia makkaroita grillistä ja muutamat esiintyjät harjoittelivat torilla. Toria rajaavissa rakennuksissa toimii muutamia yrityksiä. Pistäydyimme kirpputorilla ja puodissa sekä secondhand shopissa.

Lappeenrannan taidemuseo

Torilta poikkesimme Lappeenrannan taidemuseoon. Siellä oli näyttelyssä taideperhe von Boehmin kolmen polven taiteilijoiden töitä. Toisena näyttelynä oli Eeva Vesterisen teoksia. Kummatkin näyttelyt jatkuvat 5.10.2025 asti.

Ratsuväkimuseo

Taidemuseosta jatkoimme päivän viimeiseen museoomme Lappeenrannassa eli Ratsuväkimuseoon, joka sijaitsee Lappeenrannan vanhimmassa rakennuksessa eli linnoituksen vartiotuvassa. Rakennus on valmistunut vuonna 1772. Ratsuväkimuseo on perustettu Lappeenrannan kaupungin ja Uudenmaan Rakuunapataljoonan sekä ratsuväen perinneyhdistysten yhteistoiminnan tuloksena 1973. Museo esittelee ratsuväenhistoriaa ja esineistöä. Nykyinen näyttely on avautunut 2019. Etelä-Karjalan museosta ostetulla lipulla pääsi kaikkiin linnakkeen museoihin. Se on museoharrastajalle merkittävä etu. Toki kaikkiin pääsi ilmaiseksi myös museokortilla.

Marjuskan talo

Ratsuväkimuseosta poikkesimme Kirstiinankadun toiselle puolelle linnoitusvallille ihastelemaan Lappeenrannan satamaa yläviistosta. Ennen kaupungille lähtöä poikkesimme vielä Marjuskan talossa, jossa asui venäläisten upseerien perheitä ja jonka pohjoispäädyssä oli upseerikerho. Nykyisin talossa on Marjuskan kahvila ja muutama puoti. Kahville oli turha pyrkiä, jonoa oli monta metriä. Suuntasimme kaupungille lounaalle.

Ravintola Lalo

Lounaspaikaksi valikoitui ravintola Lalo. Arvostelujen mukaan hyvä ruokapaikka. Lisäksi sopivan lähellä kaupungin keskustassa. Ruoka oli maittavaa, runsas alkusalaatti ja jälkiruoka. Yllättäen jälkiruokakahvi oli “joulukahvia”. Erityisen onnistuneesti ja sopivasti kardemummalla maustettua.

Lappeenrannan keskuspuisto

Lalolta palasimme Valtakatua Lappeenrannan keskuspuistoon. Sen reunalla on Lappeen Marian kirkko. Harmillisesti se ei ollut käydessämme auki. Puistossa on myös Valkoisten kaatuneiden patsas, kellotapuli ja Lappeenrannan sankarihautausmaa. Puiston eteläpää rajoittuu Gallerian raittiin, jossa on kauppakeskus Galleria. Itäreunalla on kansalaistori, jota reunustaa työ- ja elinkeinotoimisto, kela, kaupungintalo sekä Original Sokos Hotel kauppoineen ja liikekeskuskokonaisuus Centre ja IsoKristiina. Mukava kierros kulkea rauhallisesti puiston kautta kauppakeskuksiin. Runsaan lounaan kalorit saivat kyytiä.

Päivän viimeiseksi: Imatran koskinäytös

Lappeenrannasta palasimme takaisin Imatralle. Ehdimme mukavasti hetken rentoutua mökillä ja sitten kohti Imatran koskea ja sen näytöstä. Olimme puoli kuudelta paikalla. Pysäköintitilaa oli silloin ainakin riittävästi kosken ympäristön parkkipaikoilla. Hyvä merkki koskinäytöksen alkamiseen oli, että turistibussit ajoivat poikittain Imatrankoskentielle kummallekin päähän siltaa. Eli näytöksen aikana tielle kulku katkaistiin. Ehkä erittäin hyvä ratkaisu, sillä ihmisiä näytti poukkoilevan sillan puolelta toiselle. Näytös oli varsin näyttävä ja musiikki mahtipontinen (vai dramaattinen). Olimme nähneet ja kuulleet sen aiemminkin. Näytökset ovat keskiviikosta sunnuntaisin kello 18 ja kestää noin 15 minuuttia. 31.8.2025 asti lauantain näytöksen musiikki on Osmo’s Cosmoksen rocksinfonia Whitewater Symphony. Muuten soi Sibeliuksen Karelia-sarjan musiikki.

Kesäkaupunki?

Sään puolesta meillä ei ollut valittamista. Muista kriteereistä meillä ei ollut faktaa, joten jätämme ne huomioimatta. Lappeenranta on keskikokoinen kaupunki Suomessa. Keskusta on hyvinkin kompakti ja palveluita hyvin tarjolla. Satama on heti kaupungin keskustassa, joten veneelläkin pääsee palvelujen lähelle. Asukkaita on noin 57 000 keskustaajamassa ja asukasmäärä kasvaa vuosittain, mikä takaa palveluiden säilymisen myös sesongin ulkopuolella. Ravintoloita ja kahviloita on kohtuullisen paljon ja monet näyttivät olevan auki sunnuntai-iltapäivästä. Lappeenrantaa voi hyvinkin mielestäni kutsua kesäkaupungiksi, jossa voi viihtyä pidemmänkin aikaa.