Imatran Valtionhotelli

Saimaan lomallamme pistäydyimme myös Imatran Valtionhotellissa. Scandic lopettaa sen pitämisen elokuun 2025 lopussa, joten oli aika pistäytyä siellä vielä ennen paluuta kotinurkille. Yritimme jo aiemmin käydä hotellissa, mutta silloin siellä oli yksityistilaisuus.

Imatran Valtionhotelli on Imatrankosken partaalla Imatralla sijaitseva, vuonna 1903 valmistunut arkkitehti Usko Nyströmin suunnittelema jugendlinna. Ennen nykyistä hotellia paikalla oli Grand Hôtel Cascaden kaksi puurakenteista hotellia, jotka paloivat 1800-luvun lopussa. Imatran matkailumaine alkoi Katariina Suuren koskivierailusta vuonna 1772. Hotellin asiakkaina oli pääasiassa venäläisiä ja saksalaisia vieraita, jotka tulivat ihastelemaan komeaa koskea ja kalastamaan Vuokseen nousevia lohia.

Sisällissodan aikana Valtionhotelli toimi sotilassairaalana. Toisen maailmansodan aikana se oli Kannaksen armeijan esikuntana ja jatkosodassa sotilashallinto-osaston käytössä. Hotelli siirtyi 2018 Scandicille, kun se osti Restel Oy:ltä Cumulus-ketjun.

Tälläkin käyntikerralla Hotellin ravintola oli kiinni. Olisin toivonut, että olisimme päässeet tutustumaan Valtionhotellin tunnelmaan kahvikupposen ja leivoksen kanssa. Saimme kuitenkin vastaanotosta luvan käydä katsomassa ja kuvata yleisiä tiloja.

Kävelimme käytävillä ja katselimme muutamaa avoinna olevaa tilaa. Onhan Valtionhotelli upea ja ainutlaatuinen. Historiallisia esineitä ja kuvia on käytävillä. Ylellisiä istuimia löytyi sieltä täältä ja nähtävää riitti myös pikaisella käynnillämme. Sisällä tuli suorastaan kodikas olo. Ehkä vielä pääsemme joku päivä tutustumaan paremmin rakennukseen.

Imatran Valtionhotellin uutena omistajana aloittaa 1.9.2025 suomalainen Peerâ Hotels & Cottages. Erittäin hyvä asia, että hotelli siirtyy suomalaisen hotelliketjun osaksi. Ehkä uusi omistaja panostaa palveluihin. Toivotan onnea ja menestystä Imatran Valtionhotellille.

Imatran Veteraanimuseo

Veteraanimuseo sijaitsee Imatran Valtionhotellia vastapäätä samalla puolella Helsinginkatua osoitteessa Torkkelinkatu 3. Lähes 100 vuotta vanha rakennus sisältää muistoja itsenäisyytemme alkutaipaleelta, sekä sotamuistoja niin Saksan kuin Neuvostoliitonkin armeijoista. Museon perusti sotaveteraani ja asianajaja sekä urheilija Reino Ikävalko yhdessä lottana toimineen vaimonsa Eilan kanssa. Käydessämme Valtionhotellissa pistäydyimme myös Veteraanimuseossa. Talon päädyssä on teksti Veteraani- ja Lottamuseo. Sisäänkäynti on Valtionhotellia vastapäätä.

Museossa voi aistia koko viime vuosisadan. Vaikka materiaalia on paljon sotien ajoilta on museo myös perhemuseo, joka kertoo perustajistaan. Kokoelmat ovat rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa ja voin sanoa niiden olevan runsaat. Harvoin olen Suomessa törmännyt yhtä paljon tarjoavaan yksityiseen museoon. Yllä olevassa diasarjassa on vain vaatimaton otos esineistöstä.

Museon edessä olevan kyltin mukaan se on auki joka päivä kello 10-16. Sisäänpääsy maksaa aikuisilta 10€ ja se on maksettava käteisellä. Lapset pääsevät sisään ilmaiseksi. Soittamalla numeroon 040 756 5812 voi varmistaa museon avoinnaolon ja opastetun kierroksen.

Imatran taidemuseo

Seuraava käyntikohde oli Imatran taidemuseo. Se sijaitsee Imatran Mansikkalassa Virta-kultturitalossa samalla aukiolla kuin kaupungintalo. Rakennuksia ympäröi Virranpuisto, joka rajoittuu 6. tien, Tainionkoskentien ja Vuoksen väliin. Puisto kuuluu osana Tainion luontopolkuun.

Taidemuseossa oli päänäyttelynä Angela Glajcarin The Way of Paper. Taiteilija käyttää veistostensa materiaalina paperia. Sen lisäksi teoksissa on apuna vaijereita, metallitankoja ja joskus myös neulaa ja lankaa. Mielenkiintoisia teoksia.

Toisena vierailevana näyttelynä oli Erkki Niemisen TV:stä tuttuja kasvoja tussi- ja kuulakärkikynäpiirroksina. Erkki Nieminen on 85-vuotias imatralainen öljyvärimaalauksen harrastaja. Tainionkosken koulun purkamisen yhteydessä hukkuneet maalausvälineet ovat osasyynä siihen, että Erkki on palannut piirtämisen pariin. 

Lisäksi oli myös muita teoksia esillä. Kuvassa Tuomas von Boehmin ”Kesäpäivä hiekkarannalla”.

Virrassa on myös kirjasto ja Geopark. Viimeksi mainitussa kerrotaan Saimaan alueen geologinen kehitys mannerjäätiköstä järvilabyrintiksi. Sekin erittäin mielenkiintoinen näyttely videoineen. Suosittelen vahvasti. Kulttuurikeskus Virassa on myös muita tiloja, joihin emme tutustuneet. Siellä on useita saleja ja auditorio, joissa voi olla tapahtumia konserteista lähtien. Tarjolla oli myös lounas Kahvila Virrassa rakennuksen 2. kerroksessa.

Matkallamme yritimme käydä vielä muissa museoissa ja nähtävyyksissä. Kävimme mm Alvar Aallon suunnittelemaan Kolmen Ristin kirkon parkkipaikalla. Se vihittiin valmistumisvuonna käyttöön 28.9.1958. Käynnillä kävi selväksi karmamme eli kirkko on auki keskiviikosta perjantaihin kello 11-15.30 ja kiinni tiistain käyntipäivänämme. Kolmen Ristin kirkko (1958) on Alvar Aallon suunnittelemista kirkoista kaikkein omaperäisin. Kirkossa yhdistyy sakraalitilat sekä erilaiset harrastetilat. Suuri kirkkosali voidaan jakaa kolmeen eri osaan suurien siirrettävien seinien avulla. Samaan aikaan voidaan viettää jumalanpalvelusta ja pelata vaikka lentopalloa. Kirkon muotokieli on erittäin moderni ja kolmoismotiivi näkyy kuulemma niin alttarilla, kirkontornissa kuin tilajaossakin.

Kolmen Ristin kirkko kuuluu Alvar Aallon arkkitehtuurikohteena Unescon maailmanperinnön aieluetteloon. Se on osa Euroopan neuvoston Alvar Aalto Route -kulttuurireittiä. Kolmen Ristin kirkko on myös Saimaa Geoparkin kulttuuri- ja luontokohde.

Sama tilanne oli Rajamuseon kanssa. Se oli mennyt kiinni tämän kesän osalta 10.8. Jäi siis sekin näkemättä. Ehkä olisi ollut muutenkin syytä tarkistaa museokäynnin ehdot. Jälkikäteen katsottuna sinne pitää ilmoittautua kaksi päivää etukäteen antamalla kävijöiden henkilötiedot sekä saapumispäivä ja aika mikäli vierailee arkipäivänä. Käsittääkseni viikonloppuisin ei ole ilmoittautumispakkoa.

Päivällisen nautimme Holiday Club Saimaan Rauhan pizzeriassa eli Classic Pizzassa. Tälläkin kertaa kokemus oli lähinnä pettymys. Tarjoilija tuli ohjaamaan pöytään ja otti samalla juomatilauksen vastaan. Hetken jo luulimme, että palvelu sujuisi vikkelämmin kuin O’Leary’sissä. Se oli turha toivo. Pizzat olimme valinneet jo aikaa sitten menusta. Tarjoilijaa ei vain kuulunut. Jakoi juomia tiskillä terassiasiakkaille ja oli ilmeisesti unohtanut meidät kokonaan. Alkoi jo kurkku kuivaamaan. Oli pakko mennä kysymään missä juomat viipyvät. Sen jälkeen tarjoilija saapui juomia tuoden. Teimme Classic original pizzatilauksen samalla. Ne tulivat melko nopeasti. Ihan standardipizzoja eli laatu oli Kotipizzaa. Hinta ei ollut. Syötyämme emme jääneet odottamaan pöydän tyhjennystä, vaan lähdimme tiskille maksamaan laskumme ja palasimme mökille.

Seuraavana aamuna lähdimme kotimatkalle. Tarkoitus oli käydä kohteissa, jotka sattuisivat matkan varrelle. Tykkimäki oli siirtynyt 10.8. syysaikatauluun eli auki vain lauantaisin ja sunnuntaisin. Silloinkin vain 30.8. asti. Täytyy ihan rehellisesti myöntää etten ole ikinä käynyt Tykkimäellä. Kaiken maailman Powerparkit on tullut koettua. Särkänniemi ja Linnanmäki useampaan kertaan.

Kouvolan Lakritsi

Ensimmäinen poikkeamamme paikka oli Kouvolan Lakritsi. Kuka ei tuntisi tuota mustaa pehmeän makeaa pötkylän palaa, joka sulaa suussa. Kouvolan Lakritsi on yksi Suomen tunnetuimmista valmistajista. Mukaan lähti pussi Vanhan Viipurin lakritsia.

Mustilan puoti

Seuraavaksi pysähdyimme vain hieman Kouvolasta etelään. Vierailukohteena oli Mustilan kartanon viinipuoti Elimäellä. Siellä myydään palkittuja kotimaisia viinejä sekä muita tuotteita. Viineistä on hyvä mainita Mustan Everstin Kosto. Sen nimi tulee legendaarisesta Mustilan kartanon ikiomasta kummituksesta (jota ei ole näkynyt vuosikymmeniin). Nyt vanha sotaherra on herännyt henkiin viinin muodossa. Mutta mitä näin jalossa juomassa tarkoittaa kosto? No sitä, että kosto on suloista, kuten tämä viini. Tilalla on myös suosittu puutarhamyymälä.

Ravintola Nova ja Hegulin kirppis ja aarre

Viimeisimpinä kohteina matkalla oli ravintola Nova ja Hegulin kirppis ja aarre Loviisassa. Tarkemmin Koskenkylässä lähellä vanhaa Porvoontietä.

Samassa rakennuksessa K-market Kuninkaanherkun kanssa sijaitseva ravintola Nova on saanut melko hyvät arviot. Miljöö ei ole kovin kummoinen, mutta ruoka oli maittavaa. Toki vaihtoehdot olivat normaalin lähiöravintolan mukaiset. Pääteiden sivussa olevassa ravintolassa oli kuitenkin erittäin kohtuullinen hintataso.

Viimeiseksi pistäydyimme Kuninkaanherkun viereisessä talossa, jossa sijaitsi Hegulin Kirppis ja Aarre. Kirpputorilla oli paljon tavaraa. Pääasiassa astioita. Osalla ei liene muuta kuin käyttöarvoa, mutta näytti hyllyssä olevan myös ennen vuotta 1950 valmistettua Arabian astiastoa. Oma tietämykseni ei riittänyt arvioimaan niiden täydellisyyttä tai arvoa, mutta tuotteet näyttivät olevan hyvinkin edullisin hintalapuin merkittyjä.

Koskenkylästä jatkoimme suoraan Helsinkiin, joten tähän päättyi Holiday Club matkamme Saimaan Rauhaan. Seuraava matkakohteemme onkin sitten Hania Kreetalla.

Halutessasi voit kommentoida matkaamme alta löytyvällä lomakkeella.