Hanian loman loppusuora

Aamulla suuntasimme Hanian vanhaan kaupunkiin viimeistä kertaa tällä lomalla. Kuljimme Nea Horan rantabulevardia Venetsialaiseen satamaan. Siellä joutui väistelemään paketti- ja kuorma-autoja, joista toimitettiin päivän mittaan myytäviä tuotteita kauppoihin ja ravintoloihin. Välillä oli todella ahdasta ja me muuttamat turistit jouduimme väistämään ravintolapöytien väliin, jottemme jääneet ohi huristavien autojen ja skoottereiden töytäisemiksi. Onneksi sataman läntisen puolen päässä oli ajon estävä tolppa alhaalla, niin liikenne oli yksisuuntainen.

Satamakonttorin yleisövessatkin olivat auki. Ne olivat alkukaudesta vielä remontissa. Itäpuolella satamaa meno oli rauhallisempaa ja ihastelimme aamuauringossa kylpevää satamaa.

Hotellille palasimme kello yhdeksän jälkeen pakkaamaan. Tankkasimme samalla hieman nestettä ja lepäilimme.

Avaimet luovutimme hieman ennen kahtatoista ja veimme matkareppumme autoon. Autossa mietimme, missä voisi vielä pistäytyä. Ensiksi suuntasimme Limnoupoliksen vesipuistoon. Se sijaitsee noin 7-8 kilometriä Haniasta.

Vesipuiston pinta-ala on noin 65 000 neliömetriä eli se on iso. Keskusaltaan koko on 1500 neliömetriä ja sen suurin syvyys on 3,8 metriä. Alue on varustettu aurinkotuolein ja -varjoin, joten siellä on myös mukava lekotella poissa kovimmasta helotuksesta. Vesipuistossa on tietenkin myös aktiviteetteja kuten vesiliukumäkiä, joista kaksi vapaapudotuslaittein, musta-aukko kolmoiskierre, hullu joki, sateenkaaren moniliukumäki ja kaksi jättiläisliukumäkeä! Lisäksi on erillinen lastenallas värikkäillä vesiliukumäillä ja 206 metriä pitkä Lacy river.

Meillä ei ollut tarkoitus mennä vesipuistoon laskettelemaan vaan käydä katsomassa millainen se nykyisin on ja ehkä nautiskella ravintolassa, pikaruokapaikassa tai vaikkapa merirosvobaarissa. Edellisestä käynnistä oli kuitenkin jo vuosikymmen. Portilla olevat hinnat olivat sen verran korkeat, että tyydyimme vain ihastelemaan puistoa portin takaa. Vesipuistoa vastapäätä on mikroautorata. Äänestä päätellen sekin oli käytössä.

Limnoupoliksesta suuntasimme Agia Lakelle. Järvi on pieni, noin 120 hehtaarin tekojärvi, jonka kreikkalainen sähköyhtiö rakensi vuonna 1923 Hanian sähköistämiseksi. Vuonna 2009 järvi annettiin alueen yhteisöille virkistyskäyttöön sen luontoarvojen vuoksi. Se ja ympäröivät kylät muodostavat Kreetan kosteimman alueen. Järven vesi tulee Xekolomenos- joelta ja Lefka Ori vuoriston maanalaisista virroista. Nykyään Agia Lake on toinen Kreetan kahdesta virkistyskäytössä olevasta järvestä. Toinen on luonnonjärvi Kournas.

Järven rannalla on kaksi kahvilaa. Enasma ja Cafe Agia Lake. Kävimme ensiksi mainitussa frapella. Enesma sijaitsee järven padon puoleisessa päässä ja on jotenkin viehättävämpi kuin uudempi Cafe Agia Lake. Käydessämme elokuun lopussa järvi oli lähes kuiva. Kävi mielessämme mikä mahtaa olla Kreetan vesitilanne näin loppukesästä.

Frapen jälkeen päätimme mennä syömään Plataniakseen Sonion ravintolaan. Siihenkin käyntiin liittyi vanhoja muistoja 20 vuoden takaa. Koska olimme käyneet frapella ja oli hyvin aikaa, niin päätimme ajella pikkuteitä pitkin. Niinpä tälläkin kertaa melkein usko loppui kesken. Välillä oli juuri ja juuri auton mahtuvaa hiekkatietä ja kerran jopa puolet tiestä suljettu seisovalla kaivinkoneella. Pääsimme kuitenkin perille Plataniakseen.

Sonio ravintola on saanut melko hyvät arvostelut ja suosittelut. Se sijaitsee saman nimisen hotellin jatkona hiekkarannan vieressä. Suosio näkyi tälläkin kertaa. Ravintola oli lähes täynnä, vaikka rannalla oli hyvin tilaa. Aina kuitenkin pari tuolia löytyy.

Minulle maistui kanafileet haudutetuin vihanneksin ja seuralaiselle kasvispasta. Viimeksi mainittu juustoraasteen kanssa tarjottuna. Juomana oli hiilihapotettu vesi. Niinpä hintaa kaikkiaan kertyi vain 19,90 €. Voin suositella Sonion ravintolaa täydellä sydämellä.

Ruokailusta palasimme takaisin Neaa Horaan iltapäivän ruuhkassa. Ehdimme mukavasti juuri ennen kello neljää, jolloin oli automme luovutus. Kuuden päivän auton vuokra oli 240€ täysvakuutuksin. Auto tuotiin ja haettiin hotellilta.

Linja-auton piti tulla hakemaan meidät kentälle kello 18.35, mutta se saapui vasta parikymmentä minuuttia myöhemmin. Kiirehän meillä ei ollut, sillä koneeseen nousu oli vasta 20.10. Mehän matkustimme pelkillä käsimatkatavaroille, joten bussilta suoraan turvatarkastukseen. Se olikin lähes tyhjä. Ainoa hidaste tuli siitä, että itselläni on ilmeisesti liikaa metallia kropassa. Kyborgina portilla pärähtää säännöllisesti punainen valo päälle. Niinpä saan lähes aina katsella turvatarkastuksissa virkailijan laittavan lateksihanskoja käsiin…

Finnairin lentohan oli myöhässä. Ilmeisesti enemmän säännönmukaisesti kuin aikataulussa lentäen. Koneeseen päästiin puoli yhdeksän jälkeen ja lähtö oli viisi vaille yhdeksän. Lento sujui hyvin. Mitä nyt oli pientä turbulenssia Baltian yllä eli viimeinen tunti koneessa oli WC:t kiinni ja tarjoilu seis.

Voit jättää viestiä kirjoittajalle sivun alareunan lomakkeella!